Saippuakuplia

Tämä koru on tutkielma värien käytöstä: vaaleanpunaisen, pinkin, turkoosin ja kirkkaan yhdistämisestä. Ei ole ensimmäinen yritys tuolla väriyhdistelmällä, mutta ensimmäinen onnistunut. Aikaisemmat yritelmät olen purkanut pois. Jos ei korua tule käytettyä, kannattaa helmet ottaa uudelleen käyttöön. Jossakin toisessa korussa ne saattavatkin toimia.

Kevätsisustusta

Näpsässä keväällä 2010 tehty keväisen vihreä pöytäliina, lanka on itse värjätty (mikrovärjäys). Sama lanka esiintyi muuten myös Pajunkissa-postauksessa. Mallin nimi on Sydän-kaitaliina ja se on Pirkanmaan Kotityön mallistoa v. 2009. Liinan pohjana oleva kangas on itse tehty kangaspuilla paperinarusta, eli se on aika jäykkää ja harvaa. En ollut kokeillut kangaspuita koskaan aiemmin, mielenkiintoista puuhaa sekin.

Toteutustekniikoista: kun kangas oli valmis, asetettiin mallikuvio kankaan alle ja piirrettiin kynällä hahmotelma kuviosta kankaaseen (minä piirsin vaaleanvihreällä puuvärillä, jotta se ei erottuisi liikaa - näyviin jäävät osathan voi sitten vielä pyyhkiä pyyhekumilla pois). Sen jälkeen kirjottiin langalla mallin mukaan. Mikrovärjätty lanka valmistui siis mikroaaltouunissa. Vettä ja värijauhetta sekoitettiin, sitten lanka likoamaan ja koko komeus mikroon muutamaksi minuutiksi.

Koska kangasta jäi vähän yli, tein myös pienen jouluversion punaisella langalla.

Muna vai kana?

(Hei, otsikkohan sopii pääsiäisaikaan hyvin :)

Lasten lelut ovat inspiroivia:
Hello Kitty -magneettinuken osa

Oliko ensin materiaali vai idea? Välillä inspiraatio uuteen tekemiseen syntyy käytännön tarpeesta, ideasta, ja sitten vain materiaaleja hankkimaan. Välillä tulee pöyhittyä materiaalivarastoja ja jokin materiaali alkaa houkutella, siitä syntyy idea tekemiseen. Tai jos saan jotain kiinnostavaa materiaalia, idea saattaa syntyä heti.

Oikeastaan materiaaleja tuntuu olevan kolmenlaisia: saadut (esim. joku toinen siivoaa kangaspakkansa ja minä saan "jämät"), kauneutensa vuoksi ostetut (nämä ovat usein pitsejä ja lankoja, samoin kuin koruihin tulevia helmiä) ja sitten tiettyyn tarkoitukseen hankitut.

Whaat?

Tai oikeastaan käsitöitä on kolmenlaisia: tarvitsen jonkin esineen, ja päätän tehdä sen itse (joko siksi, että juuri haluamaani ei saa kaupasta, tai ihan vaan "because I can!"), ihana materiaali innostaa minut ideoimaan ja toteuttamaan, tai jokin toteutustapa kiinnostaa minua ja haluan kokeilla sitä.

Postikortti-tyynynpäällisten tapauksessa idea oli ensin - kaikki materiaalit hankin vain niitä varten. Samoin Tilda-tyynynpäälliset. Minun kohdallani on yleensä aika harvinaista, että asiat tapahtuvat tässä järjestyksessä. Taidan saada usein inspiraationi materiaalista. Tai sitten olen pihi tai kierrätysintoilija, tai ehkä vähän molempia.

Selitys edelliseen.

Tilkkutäkki oli todellinen vanhojen materiaalien hyödyntämistilaisuus. Ostin vain toiselle puolelle tulevan kankaan, kaikki tilkut olivat jotain vanhoja kankaansoiroja - uskomatonta sinänsä, että löysin niin monia toisiinsa sointuvia värejä ja vieläpä jokaista kangasta oli riittävästi. Samoin oli Feikki-Tilda -tyynynpäällisten kanssa: käytin niihin pelkästään vanhoja  kankaita, vain napit ostin erikseen niitä varten.

Kangaskoreja (osa 1, osa 2) olen ommellut saatuani niihin sopivaa materiaalia. Erityisesti kangaskoreissa käyttämäni huonekalukankaat (ks. myös Lisää tilkkua ja Tilkkutekniikka) olivat minusta inspiroivia. Ehkä juuri noissa töissä näkyy puhtaimmillaan se tekemisen ilo, ei valmiiksi saamisen tärkeys. Itse tekniikan opettelu oli jo tosi palkitsevaa ja mielenkiintoista.

... Mutta kumpi olikaan ensin, kun tein villaliiviä? Kyllä se taisi olla materiaali, kuten lankojen kanssa yleensäkin. Langan pehmeyteen tai väriin on helppo ihastua, sitten pitäisi keksiä mihin sitä haluaisi käyttää, jotta osaisi ostaa lankaa riittävästi. Yhden kerän hankkiminen on vähän pöljää, koska se ei riitä oikein mihinkään. Enempää on hölmöä ostaa, jos ei ole visiota. Eli lankojen kanssa "materiaali - idea" -syklin pitää edetä nopeasti.

Pääsiäisen pajunkissakoristeluita varten en ostanut mitään materiaaleja, vaan katsoin mitä kaapista löytyy. Samoin jouluompeluksiin (jotka esittelen lähempänä joulua, mutta viitataan tässä kohdassa vaikkapa luonnonsävyiseen tyynyynpäälliseen) valikoin teemaan sopivia kankaita, jotka minulla oli jo ennestään.

Uusin hankinta: mitähän tästä kehittelisi...

Rakastan pitsiä, pitsivarastoni onkin kasvanut melkoisiin mittoihin. Aina kun näen nätin nauhan tai pitsin, en malta olla ostamatta. Varastostani löytyykin sopiva pitsi useimpiin töihin. Ostan ihania pitsejä juuri sitä varten, että jossain vaiheessa ne kohtaavat ystävänsä. Esim. Sifonkihuiviin päätynyttä pitsiä mallailin jo jouluompeluksiin, mutta en ollut täysin tyytyväinen, se oli liian liukas ja lötkö. Onneksi säästin sen vielä odottamaan pariaan! Sifonkihuivissa se on parhaimmillaan.



Tähän postaukseen kaivelin sekalaisia valokuvia matkan varrelta. Samalla törmäsin myös tähän kuvaan :) ja sehän sopi tähän ajankohtaan hyvin. Nämä tiput eivät olleet pääsiäistipuja vaan yllätystipuja lokakuulta 2005.

Tilkkutekniikka

Lupasin Feikki-postauksessa näin: "Tilkkutöissä voi ihan hyvin ilotella keskenään eri kokoisilla väripinnoilla ja vaikkapa vinolla ladonnalla. Itse asiassa näistä olisikin pari esimerkkiä, niistä myöhemmin..." Tässäpä vinon ladonnan osuus.

Norjalaisen Gerd Gellein Merkesdalin taustablokki-tilkkutyötekniikka on opittu Näpsän tilkkutyö-valinnaiskurssilla Verkarannassa keväällä 2010.

Tässä on kyseisellä tekniikalla valmistettu huonekaluvalmistajien mallitilkuista isohko meikkipussi. Myös vetoketju on kierrätysmateriaalia. Ompelin tähän myöhemmin satiinikankaisen vuorin, kun kangasta jäi vielä yli alushameesta. Meikkipussi on annettu lahjaksi, joten saamme tyytyä tähän hieman ylivalottuneeseen kuvaan - parempaa en enää saa otettua. Yleensä kuvatessa otan aina automaattisalaman pois päältä, tämä kuva on yksi esimerkki miksi niin kannattaa tehdä.

Tässä muutama pussi tai tyynynpäällinen samalla tekniikalla. En ole vielä päättänyt, mihin nämä käytän.

Taustablokki-tekniikalla valmiita tilkkuja tulee yhtä monta kuin on pinonnut kankaita päällekkäin. Meikkipussi-työhön taisin käyttää neljää eri ruskean sävyistä kangasta, joten toiset kaksi valmista tilkkua käytin tähän pussukkaan:

Alla olevissa kahdessa pussissa neljä tilkkua on ommeltu yhteen kummallekin puolelle. Näissä siis taisin käyttää 8 eri kangasta kussakin, kun valmiita tilkkuja tuli 8. Linkkaamassani ohjeessa suositellaan käyttämään kuutta eri kangasta, muistaakseni Näpsässä ohjeistettiin kankaiden määräksi 4-8. Jos tekee blokit ohjeen mukaan, niin jokaisessa tilkussa on 9 kenttää (tokihan tuota määrää voi muunnella, voisi toimia myös neljään vinoon osaan jaettuna hyvin - esim. jos haluaa hieman isompia väripintoja ja tilkkujen koko rajoittaa). Näin ollen joka tilkussa on vähintään kahdessa kentässä sama kangas (käsi ylös, kuka ei heti alkanut laskea?). Yllä olevassa työssä samaa väriä on maksimissaan 3 kentässä, mutta ne ovat sijoittuneet niin, etteivät samat kangaspalat ole koskaan vierekkäin. (Tämähän on ihan matematiikkaa!)

Puna-beige "shakkiruudutus" onkin yllättävän toimiva, ompeluvaiheessa tietysti vaati vähän enemmän laskentaa, jotta meni oikein - voisin joskus kokeilla hurjemmillakin väriyhdistelmillä. Jos haluaa kokeilla shakkiruudutusta, niin kannattaa ehkä ensin tehdä kokeilutyö, jotta oppii, kuinka homma toimii. En enää muista paljonko ylimääräistä säätöä tuo ruudutus aiheutti.

Valittelin Lisää tilkkua-postauksessa, että paksun kankaan kanssa kovin pienet tilkut eivät toimi, koska pinnasta tulee epätasainen muhkura. Tässä tekniikassa tilkkujen "pulleus" on mielestäni vain etu, koska se korostaa tilkkujen epäsäännöllisiä muotoja. Tätä tekniikkaa aion kyllä joskus vielä kokeilla ohuemmillakin kankailla.

Tilkkuaiheet loppuvat nyt hetkeksi, ellei Tilda-tyynyjä lasketa. Huonekalukankaista tehtyjä juttuja on tulossa vielä muutamia.

Lisää tilkkua

Lupasin Feikki-postauksessa näin: "Tilkkutöissä voi ihan hyvin ilotella keskenään eri kokoisilla väripinnoilla ja vaikkapa vinolla ladonnalla. Itse asiassa näistä olisikin pari esimerkkiä, niistä myöhemmin..." Joten tässä tulee "eri kokoiset väripinnat" -osuus.

Tilkkutyönä toteutettu tyynynpäällinen huonekaluvalmistajien mallitilkuista. Mallitilkkuihin oli liimattu tarra, joka kertoo mallinumeron ja muut tiedot - siksi käyttöön tuleva kangas ei ollut kokonainen neliö. Se toi hieman lisähaastetta siihen, mihin näitä kankaita voi käyttää. No, juuri siitä syystä tässä työssä on eri kokoisia tilkkuja... Kovin pieniä tilkkuja näistä ei kannata leikata, koska kankaat ovat melko paksuja ja jos paksuja saumoja on paljon, pinnasta tulee epätasainen.

En ole sinisen suuri ystävä, joten en ole tehnyt tätä valmiiksi asti (vetoketju puuttuu). Ihan mukava pikku harjoitus kuitenkin tilkkujen käytöstä.

Kuulosti niin julmalta tuo, etten aio tehdä tätä valmiiksi, joten aloin pohdiskella tälle jotain muuta käyttöä. Meikikipussiksi, kangaskoriksi? Kerron sitten, kun keksin.

Näistä huonekaluvalmistajien mallitilkuista on kyllä ollut paljon iloa! Kangaskorithan ovat myös samaa sarjaa. Voih, kun näitä kankaita saisi vielä joskus lisää. Ihana kokeilla eri materiaalien, tekstuurien, värien ja kuvioiden yhdistelyä! Tällaiset matskut todella buustaavat luovuutta, päästävät mielikuvituksen valloilleen.

Jatkoa tulossa, nimittäin "vino ladonta" -osuus... Siitä olenkin erityisen innoissani!

Kukkanauha

Kaunis nauha, jota on niin lyhyt pätkä, ettei se riitä mihinkään? Ylettyykö se kaulan ympäri? Tee siitä koru!

Pajunkissoja

Koristelin pajunoksia. Unohdin perinteiset höyhenet, koska niitä ei löytynyt askartelukaapistani. Sen sijaan koristelin oksat minulle niin tutuilla ja rakkailla materiaaleilla: satiini- ja organzanauhoilla, paperi- ja pellavanarulla, itse värjätyllä langalla (limenvihreä), mohairlangalla ja - (yllätys, yllätys!) muista töistä yli jääneillä pitsin suikaleilla.

Tästä tuli tutkielma harmaan eri sävyistä.

Löydätkö jotain tuttua? (Vinkki: katso postaus Sifonkihuivi)

Hyvää pääsiäistä!