Lomaminä

Olipa rentouttava loma! Nyt yritän jatkaa samaa rentoa elämänasennetta myös työn parissa.

Mitä sitten tein lomalla? Laiskottelin lukemalla lehtiä ja loikoilemalla terassilla lapsen polskiessa kahluualtaassa. Tein vähän koruja, kuopsuttelin kukkamaata, vietin aikaa perheen ja ystävien kanssa kotipihassa, uimarannalla, Puuhamaassa, ja tietenkin olin myös joka päivä tallilla. Innostuin myös mallailemaan vaatteita uudella tavalla ja yhdistelemään värejä ennakkoluulottomammin kuin ennen. Esimerkiksi sahraminkeltainen - ruskea - yhdistelmään uskaltauduin lisäämään turkoosia sekä korostusvärinä oranssia.  Samoin kokeilin yhdistää oranssia korostusväriä turkoosi - valkoinen - komboon. Olen myös kokeillut pitkästä aikaa isoja korvakoruja ja joskus jättänyt pois jopa niinkin olennaisen asusteen kuin kaulakorun! Lisäksi olen kokeillut käyttää kaulakorun sijasta huivia.

Lomalla tunsin olevani minä, ja sopivasti uudistuneena. Sain tehdä juuri niitä asioita kuin halusin, ja uskalsin myös kokeilla jotakin uutta.

Kuten yllä luetelluista tekemisistä voi päätellä, en juurikaan avannut tietokonetta lomalla. Kun tulin takaisin töihin, niin olen taas vilkuillut suosikkiblogieni suuntaan. Onpa kiva, kun joku on päivittänyt blogiaan myös kesällä! Blogeissa parasta on visuaalisuus. Jotkut bloggaajat osaavat täyttää verkkokalvoni täydellisillä, ihanilla kuvilla. Olisi kiva osata sama, mutta olen siihen liian laiska. En jaksa käsitellä kuvia, en jaksa kuvata, en jaksa istua joka ilta tietokoneen ääressä bloggaamassa. Nautin visuaalisuudesta, mutta en osaa luoda omaa vahvaa visuaalista maailmaa blogiini.

Ja sitten on niitä bloggaajia jotka ovat ihan uskomattomia verbaaliakrobaatteja, ja joiden tekstejä lukee ihan kippurassa. Esim. Nelliinan Vaatehuoneen Route66-matkakuvaus oli aivan hulvatonta luettavaa. En itse kykene siihenkään, vaan oma ulosantini on toteavaa ja hieman töksähtävää. Mutta se ei haittaa. Onkin aika vapauttava tunne, kun voi todeta, että tykkään jonkun ihmisen vaatetyylistä, kirjoitustyylistä, taidosta luoda kuviin tunnelmia - ja todeta, että tosi jees, mutta ei silti minun juttuni, minun ei tarvitse olla samanlainen. Sitä on mielestäni aikuistuminen: löytää oman tiensä ja hyväksyy myös muut polut. Aikuistumista on myös se, että asiat eivät olekaan mustavalkoisia, sietää epätäydellisyyttä paremmin.

Minua keskeneräisyys suorastaan kiehtoo - se antaa mahdollisuuden lähteä moneen suuntaan. Minun blogini taitaa olla enemmän ideapäiväkirja. En toteuta puoliakaan ideoista, joita pyörittelen, mutta se pyörittely ja innostuminen ideasta on mielestäni ihan parhautta.