Toinen feikki

Tämähän on melkein Aarikkaa?

Yksinkertainen on tosiaan kaunista. Pujotin puuhelmiä kuminauhaan, jujuna eri kokoiset helmet ja lakattu pinta. Toimii!

Feikki

Näpsän valinnaispaja-tilkkutyökurssin aikana keväällä 2010 tein myös pari isoa tyynyliinaa. Kantavana ajatuksena oli saada hyödynnettyä ihana ruusukangas, jota oli vain pieni kaistale - se riitti vain näihin kahteen tyynyyn, molempiin vain yhdelle puolelle. Myös kaikki muut kankaat ovat vanhoja, en hankkinut näitä varten muuta uutta kuin napit.

Esittelin valmiit liinat muille kurssilaisille, ja joku sanoi että vau, nuohan on ihan Tildaa. Joo, aika hyvä feikkaus. Tilda-kankaissa hienoa on se, että ne toimivat väriensä puolesta hyvin keskenään. Eri kuosien yhdistäminenkään ei tee lopputuloksesta levottoman näköistä, koska värit ovat niin samasta maailmasta. "Aidoista" Tilda-kankaista tehtyjä tyynynpäällisiä esittelen myöhemmin, jahka saan koko setin valmiiksi niin kuvaan ne kaikki sitten yhdessä. Ehkäpä laitan jo suunnitelmakuvia näkyville jossain vaiheessa.

Laitan tähän vähäsen myös suunnitteluvaiheen kuvia, koska niistä näkyy hyvin, miten malli pikku hiljaa kehittyi. Mallailin tilkkuja tyynyn päälle, jotta saisin käsityksen minkä kokoisista pinnoista on kyse. Valitsin sini- ja vihreäsävyisiä eri kuosisia kankaita kokeiluun, mutta yksi rajoittava tekijä oli myös kankaan paksuus. Ohut ja paksu kangas samassa tilkkutyössä voivat olla aika hankalia saumojen ja taipuisuuden suhteen. Koska ruusukangasta oli niin vähän, päätin tehdä tyynyjen toiset puolet kokonaan tuosta yksivärisestä vihreästä kankaasta, jota oli suhteellisen iso pala verrattuna muihin kankaisiin. Se karsi näissä kuvissa näkyvistä kankaista ohuimmat vaihtoehdot pois, koska vihreä kangas oli paksua ja jämäkkää.

Seuraavissa kuvissa valmiit tyynyt. Täytyy sanoa, että yksinkertainen on parasta. Vaikka sommittelu onkin symmetrinen ja siten hieman tylsä, mielestäni se toimii hyvin. Tilkkutöissä voi ihan hyvin ilotella keskenään eri kokoisilla väripinnoilla ja vaikkapa vinolla ladonnalla. Itse asiassa näistä olisikin pari esimerkkiä, niistä myöhemmin...

Koska hyödynsin kierrätysmateriaaleja, ei samanlaista pitsiä ollut molempiin tyynyihin - siksi erilaiset pitsit.

Vielä lähikuva (huonolaatuinen tosin) reunasta ja napista. Vaaleanvihreät kukan muotoiset helmiäisnapit olivat loistolöytö, sopivat tyyliin hyvin. Löysin ne Merlettosta Koskikeskuksesta. Kuvasta näkyy myös, kuinka hyödynsin vihreän kankaan viimeistellyn reunan, ei tarvinnut ommella käänteitä.

Kevättä

Keväänvihreä rannekoru joustavassa nauhassa, joka menee ranteen ympäri neljään kertaan.

Kellertävät muovi- tai lasihelmet ja putkihelmet sekä ruskeat putkihelmet ovat samasta helmisetistä, josta valmistin Kermakarkki-korun. Vihreitä lasihelmiä on esiintynyt Ruusutarha-korussakin.

Tahdon!

Kesä on häiden sesonkia, ja kevät häävalmisteluiden aikaa. Tässä yksi tekemäni hääkortti kesälle 2010. Pitsirusetti on helppo tehdä pitsinauhasta, jonka kuroo keskeltä ompelulangalla yhteen. Sininen sydän on ohutta askartelupaperia (paketointiin tarkoitettu lahjapaperi tai vastaava voisi myös toimia), ja se on reunustettu helmiäismassalla (joka on jo esiintynyt kalenterin tuunauksessa), puristin tuubista pieniä palloja vieri viereen. Valkoinen sydän on leikattu kuviosaksilla, korttipohjaksi paksua eläväpintaista pahvia ja kruunuksi vielä teksti- ja sydäntarrat sekä valkoiset kiemurat kulmiin.

Kaikki materiaalit ovat Ideaparkin Sinellistä.

Materiaalit ennen liimausta

Kuviosakset

Virtuaalisia käsitöitä

Eiköhän nämäkin mahdu blogin aihepiiriin: webbilayoutteja vuosien varrelta. Nautin leiskojen suunnittelusta samalla tavalla kuin käsitöistä. Minullahan ei ole graafisen alan koulutusta, vaan käyttöliittymäohjelmointitausta. Kuvataiteen harrastaminen on opettanut minulle perusasiat sommittelusta ja värien käytöstä.

Ensimmäisenä omat sivuni yliopiston ajoilta. Käytin kuvituksena lempimaalaustani ja kokeilin painikkeiden tekemistä kuvankäsittelyohjelmalla. Leikittelin asettelulla ja heittelin painikkeet "sekaisin" taulukkoon, jotta asettelu ei olisi niin tylsä ja staattinen.

Parvelan Hevostilan sivut olivat ensimmäiset sivut, jotka tein muille kuin itselleni. En muista enää vuotta, kuitenkin ennen 2005, koska silloin sain ylläpidettäväkseni toisetkin sivut. Tämä versio on vuodelta 2008. Sivujen tilaaja ei osannut päättää sivuston väriä tekemistäni ehdotuksista, joten päätettiin tehdä layout, jossa väriä voi helposti vaihtaa - tässä muutama väriesimerkki. Muita värejä vuosien varrelta ovat olleet violetti-roosa, vihreä ja keltainen. Värejä vaihdeltiin usein vuodenaikojen mukaan, ja tein rakenteesta sellaisen että värien vaihtaminen onnistui nopeasti. Hienoa tässä layoutissa on leveyssuunnassa jatkuva kuva, jolloin sivu skaalautuu eri kokoisille näytöille eikä kuva katkea missään vaiheessa. Samaan kuvaan tein kuvankäsittelyohjelmalla opacity-kerroksen, johon lisäsin värin - näin värikerrosta vaihtamalla kuvan sai helposti muutettua sointumaan eri värisiin sivupohjiin. Nyt monta vuotta myöhemmin näiden katsominen on ehkä aavistuksen noloa, sen verran paljon olen oppinut webbisuunnittelusta lisää.

Tässä sivujen nykyinen layout. Jotain samaa, jotain uutta... Näillä sivuilla on hyvin symmetrinen asettelu, mutta tärkeää on kuitenkin selkeys ja skaalautuvuus leveyden suhteen. Hevoskasvatus ja jalostusori ovat saaneet omat alasivustonsa, jotta sivuston rakenne ei syvenisi liikaa. Ihan täysin en ole tähänkään tyytyväinen, mutta kypsytellään mitä vielä voisi parantaa.

Ratsastusseura Pirkanmaan Piaffelle tekemäni sivut. Otsikkopalkkiin koostin erilaisia kuvia, jotka kertoisivat seuran toiminnan monipuolisuudesta sekä liitin seuran logon näkyvälle paikalle. Seuralehden uusin numero on nostettu näkyville etusivulle, kuva on tehty ottamalla ruudunkaappauskuva pdf:n ensimmäisestä sivusta. Leveys on sovitettu kapeammillekin näytöille sopivaksi. Itselläni on koneessa leveä näyttö, siksi taustaa näkyy niin paljon. Nämä ovat ehkä vähän tylsän väriset, näyttävät melkein mustavalkoisilta - vanhanaikaisilta?

Tämä kiinnostava pikkuprojekti oli myös hauskaa css-harjoittelua. Navigointipalkin taustalla oleva sininen kuva on leikattu samalla sivulla olevasta mainoskuvasta. Minusta sininen-vihreä-valkoinen ei ole kovin toimiva yhdistelmä...

Uudistin jossain vaiheessa omia sivujanikin, kokeilin tässä netistä löytyvien valmiiden komponenttien käyttöä navigointiin. Harjoittelin myös toistettavan taustakuvituksen tekemistä.

Seuraavaksi esittelen ehkä onnistuneimpia layouttejani. Ensimmäisenä Parvelan Hevostilan alasivustot Hevoskasvatus ja jalostusori Lastun Leka:

Hevoskasvatus-sivun yläpalkkiin päässyt kuva on itse ottamani. Skaalautuessa yläpalkin kuva toimii hyvin - yleisimmillä näyttöleveyksillä kuva kapenee tyylikkäästi (koska kuvan painotus on vasemmassa reunassa) ja tosi leveänä kuvan molemmille puolille tulee näkyviin vihreä väri. Sivujen keväänvihreä väritys on valittu silmällä pitäen sitä, että keväällä sivuilla tapahtuu eniten, kun varsat syntyvät.

Lastun Lekan sivujen vuoden 2009 layout. Näiden sivujen (Hevoskasvatus - Lastun Leka) yhteyttä pyrittiin korostamaan samankuvioisella taustakuvituksella (vihreä - sininen) sekä samanlaisella asettelulla. Yläpalkissa oleva kuva on Tanja Ukkosen ottama, leikkasin kuvan irti taustasta ja liitin läpinäkyvälle taustalle. Tein gradientin ja asettelin siihen tekstin. Tein myös kakkostason otsikoille gradienttiteemalla kuvat. Navigointipalkkiin tein pienen pallurakuvan aktiivista sivua varten. Yläpalkkiin olen edelleen todella tyytyväinen, mutta sivun väliotsikkotyyleihin en.

Seuraavaksi talveksi (2010) vaihdettiin layouttia. Sivun kuvan on ottanut Tanja Ukkonen, tämänkin olen leikannut irti taustasta ja liittänyt läpinäkyvälle taustalle. Sivun alaosan nyöri-kuvan olen itse ottanut ja muokannut vaakasuuntaan toistettavaksi. Tämä on mielestäni tosi toimiva ja tyylikäs.

Tällaistakin layouttia suunniteltiin jossain vaiheessa, mutta tämä ei ole ollut koskaan käytössä. Sininen samettihuopa-taustakuva on itse ottamani ja muokkamani. Kokeilin myös samettihuopa-taustakuvan muokkaamista eri väriseksi. Mielestäni sinisen ja viininpunaisen värikontrasti on kiinnostava, tätä voisi kyllä joskus vielä hyödyntää. Kun vertaa tätä edelliseen, niin jotenkin tuo sininen raikastaa viininpunaisen hienosti.

Lastun Lekan nykyiset sivut. Sama sivupohja mutta vihreänä. En tiedä, ehkäpä viininpunainen toimii paremmin. Täytyy kyllä sanoa, että tumma vihreä on aika haastava sivun taustavärinä. Eri näytöillä vihreä näyttää ihan erilaiselta: tummemmalta tai kirkkaammalta.

Bogdogs-sivut ovat tulleet minulle ylläpitoon vuonna 2005. Vuoden 2008 lopulla tehtiin ulkoasu-uudistus, joka näkyy alla. Aikaisempaa versiota en esittele, koska se ei ole minun tekemäni. Olen hyödyntänyt sivuilla jo aiemmin käytössä olleita elementtejä: otsikkokuvia ja pieniä kukkasia, jotka toimivat erottimina. Lisäsin sivuille kennelin logon. Logoa muokkasin sen verran, että hyödynsin läpinäkyvää taustaa, jolloin sain laatikosta ulos lentävän sorsan korostettua. Lisäksi lisäsin muuten mustavalkoiseen kuvaan taustan väriset vesipisarat. Sivun taustana on leveyssuuntaan toistuva gradienttisoiro + taustaväri. Käytin tyylikeinona sitä, että logo on aivan kiinni sivun yläreunassa ja lentävä lintu erottuu hienosti gradienttia vasten.

Sivujen uusin versio (tammikuu 2012) on hieman muokattu vanhasta. Hyödynsin vanhaa, aiemmin käytössä ollutta taustakuvaa, siirsin navigointielementin ja logon osittain sisältöalueen sisälle. Näin sain muuten symmetriseen asetteluun hieman kiinnostavuutta.

Luovuuden kanavoimiseen on siis olemassa monia muotoja!

Vinoraitaa

Tämä tilkkutäkki on tehty keväällä 2010 Näpsä-käsityökoulussa tilkkutyö-valinnaiskurssilla. Mallikertana on se ihan perinteinen hirsimökki, jolla oli helppo päästä tilkkutöiden alkuun (täällä lisää tekniikkalinkkejä). Esim. Eijan tilkkutyöt -blogissa on vähän vaativampia malleja, vau mitä värikylläisyyttä ja taidokkaita käsin tikkauksia.

Mallin suunnittelussa käytin tietokonetta apuna. Täkin koko on 97 cm x 142 cm, joten se sopii esimerkiksi lapsen sänkyyn päiväpeitoksi. Kaikki päälipuolen kankaat olen saanut tai löytänyt omista varastoista, ruudullisen kankaan ostin erikseen tätä työtä varten.

Toteutustekniikasta voisi vielä kertoilla jonkin verran, tämä myös muistilapuksi itselleni. Näpsässä oli käytössä hienot työvälineet: alusta + pyöröleikkuri + viivoitin, joilla sai leikattua juuri oikean levyisiä taatusti suoria soiroja. Todella kätevä vekotin, jos tekisin enemmän tilkkutöitä se olisi ehdoton hankinta. Silittäminen ompelukertojen välillä on suotavaa, siten saa saumat asettumaan paremmin. Siksakkaus ei ole välttämätön.

Ai niin, täytyypä muuten vielä tilkkutöistä mainita se seikka, että jos ei halua ostaa uusia kankaita, mutta sopivan värisiä kankaita ei ole tarpeeksi, kannattaa harkita myös kankaiden värjäämistä. Tietenkään esim. sinisestä kankaasta ei saa punaista, mutta violetin tai vihreän siitä saa.

Kannattaa myös huomata, että vaaleista kankaista saumat kuultavat helposti läpi, joten saumat kannattaa silittää taittumaan tummemman kankaan puolelle. Kankaiden erilaisten kutistumisten ja värinpäästön vuoksi kankaat kannattaa pestä ennen homman aloittamista.

Tilkkutyön tekemisessä suunnittelu on tärkeä työvaihe, ja samalla hyvin inspiroiva. Minusta useissa käsitöissä, kuten neulonnassa, virkkauksessa ja tilkkutöissä, on myös filosofinen "pieni on suurta"-ulottuvuus: miten yksi pieni palanen tai silmukka, yksinään vähäpätöinen, onkin tärkeä osa isompaa kokonaisuutta.

Tässä joitakin tietokoneella tehtyjä suunnitelmia, ensin muutama sellainen ratkaisu, jonka mallikerta ei tullut valituksi lopulliseen työhön.

Suora kynnös

Siksak-kuvio hieman erilaisella mallikerralla

Ensimmäinen vaihe suunnittelussa oli valita sopivat kankaat, leikata niitä sopiviksi paloiksi (tai pikemminkin siivuiksi, sopivaan pituuteen katkaisemisen tein vasta ompelemisen jälkeen - näin tuli hukkaa vähemmän). Kun kankaat oli valittu ja leikattu, aloin sommitella niitä yhteen. Tein erilaisia versioita, tässä ensimmäinen hahmotelma lopulliseen työhön valitusta mallikerrasta.

Hirsimökki-tilkun suunnittelua ennen ompelun aloittamista

Valittu mallikertakin voi muodostaa mitä erilaisimpia kuvioita isompana pintana. Kuvasin siis ylläolevan tilkun ja sitten monistin ja kääntelin sitä tietokoneella, sommittelin eri tavoilla. Tämä on helppo tapa kokeilla miten tilkku toimisi, ennen kuin ompelee pistoakaan. Jos ei toimi, niin uutta suunnitelmaa kehiin.

Siksak

Vinoneliöt

Vinoraita

Näistä erilaisista vaihtoehdoista päädyin siis valitsemaan vinoraita-mallin. Lopullisen työn ompelussa haastetta toi se, että kaikki mallikerta-tilkut eivät olleetkaan täsmälleen saman kokoisia... Samoin ison työn viimeisten vaihdeiden ompelu oli työlästä. Kun kaikki mallikerrat oli ommeltu yhteen, laitettiin väliin ohut vanu ja toiselle puolelle ruudullinen kangas - nämä piti ommella yhteen, ja sitten oli vielä reunojen ompelu siistiksi. Kuten kuvista näkyy, taitoin alapuolelle tulevan ruudullisen kankaan työn päälipuolelle. Tein joitakin tikkauksia käsin, koska paksu työ ei mahtunut enää ompelukoneen kanssa työstettäväksi. Tilkkutyön tekeminen oli toki työlästä, mutta mielenkiintoista. Minusta mielenkiintoisinta oli se, kuinka edessä olevista pienistä kankaanpaloista saa muodostettua mielessään käsityksen, millainen valmiista työstä tulee.

Ruuvit piiloon

Edellisen naulakkopostauksen innoittamana päätin vihdoin maalata rakkausnaulakon ruuvinkannat piiloon ja tehdä siitä oman postauksen.

ennen

jälkeen

ennen

jälkeen

Muita maalattuja ruuveja:

Olen maalannut ruuvinkantoja piiloon pienoismallimaaleilla. Näillä neljällä värillä olen päässyt aika pitkälle: musta, valkoinen, kulta ja hopea. Maalaamisessa tarvitaan lisäksi ruuvimeisseli kansien avaamiseen, puutikkuja maalien sekoittamiseen (esim. hammastikkuja), kiiltäväpintaista pahvia, joka ei ime maalia itseensä, sekä kapea sivellin. Jos maalaat useita eri värejä kerralla, aloita sekoittaminen vaaleimmasta sävystä. Sekoitetun värin tummentaminen on huomattavasti helpompaa kuin vaalentaminen! Jos olet jo sekoittanut liian tumman sävyn, vaalentaminen onnistuu parhiten, kun teet uuden sekoituksen aloittamalla vaaleammasta väristä ja lisäämällä joukkoon sitä liian tummaa sävyä viereisestä sekoituksesta. Kun lisäät tummempaa väriä joukkoon, tee se hyvin pieni määrä kerrallaan. Esim. pienen pieni tippa mustaa kultaan tai valkoiseen tekee jo ison sävyeron. Jos olet epävarma sävystä, kokeile sitä varovasti ruuviin. Jos sävy on väärä, tee uusi sekoitus ja maalaa päälle.

Yhteinen

Tämä naulakko on tehty yhteistuotantona mieheni kanssa: idea minun, toteutus miehen - rakkausnaulakko <3

Tulin vasta nyt ajatelleeksi, että meitä yhdistää monen muun asian lisäksi tämä into itse käsillä tekemiseen. Tuotokset ovat meillä sen verran erilaisia, ettei sitä tule ajatelleeksi että niillä olisi jotain yhteistä - tokihan olen arvostanut miehen tekemiä juttuja jo ennen tätäkin oivallusta. Mies tekee puusta ja metallista isoja "kovia" juttuja, minä teen kaunista kankaasta ja muista pehmeistä materiaaleista - molempia tarvitaan! Ja tässä projektissa molempien näkemykset ja osaamiset ovat ihanasti edustettuina.

Ladon seinästä irrotettuun raakalautaan kiinnitettiin rautaiset hyllytuet ja koukut. Ihan lemppari! Sopivan rouhea ja sopii tuohon tilaan loistavasti. Kun tekee itse, saa juuri oikean levyisen. Pohdin vielä, pitäisikö ruuvien kannat maalata. Siitäpä taidankin tehdä oman postauksen, koska siitäkin riittää jutun juurta.

Hempeää

Tässä koru, jonka inspiraationa toimivat Helmimerestä löytämäni sinertävät millefiori-lasihelmet sekä värjätty ja kaiverrettu simpukka. Millefiori-helmet ovat minusta kiinnostavia, mutta usein mielestäni liian kirjavia. Nyt natsasi. Tähän koruun sopi hyvin harmaaksi värjätty nahkanauha, johon solmuja tekemällä kiinnitin millefiori-helmet sopiville etäisyyksille toisistaan.