Domino

Löysin Novitan sivulla seikkaillessani kiinnostavan neuletekniikan. Tätä on pakko kokeilla!

Domino-tekniikka

Kuva Novitan sivuilta.

Nauhavinkki

Tuskailin taannoin luonnonvärisen tyynyn kiinnitysnauhojen purkautumisen kanssa. Nauhat menivät vaihtoon, ja uusien nauhojen päät sivelin vedellä ohennetulla paperiliimalla. Toistin operaation muutamaan kertaan edellisen kerroksen kuivuttua, kunnes nauhan purkautuva pää oli tukevasti nipussa.Pelkäsin, että lopputuloksesta tulee tönkkö, mutta pelko oli turha. Ilmeisesti seokseni oli riittävän vetistä. Nyt ei enää pitäisi purkautua!

Solmussa

Aasinsiltana edellisestä postauksesta, tässä muutamia aikaisempia makrameekokeiluja. Minusta on kiehtovaa, että samalla tekniikalla, mutta materiaalia vaihtamalla saa niin eri tyylistä jälkeä.

Ihastuin joskus tällaiseen solmuun pärldrömmar.se-sivulla ja halusin kokeilla sitä itse. Kokeilusta muodostui koru. Solmu näyttää upealta nahkaisena, mutta pohdin, että kuminauha voisi toimia myös. Tekemäni korukokeilu on hieman viimeistelemätön, ylettyy pantamaisesti kaulan ympäri, kiinnitysmekanismi vain puuttuu. Olen käyttänyt korua vain kerran, koska se ei ole ihan minun tyyliseni - se on ehkä vähän liiankin rock. Materiaali ja tekniikka kuitenkin houkuttavat, esim. puuhelmet ja tämä ruskea paksu nahkanauha toimisivat hyvin yhdessä - silloinhan koruun puolestaan tulisi hieman etninen fiilis. Pärldrömmar-sivun makrameekorut (scrollaa sivua alas saakka) puolestaan ovat aika hienostuneita ja kimaltavia. (Malenamin blogissakin on pari hyvää kuvaa Pärldrömmar-koruista.)

Kokeilin samaa solmua myös mustalla ohuemmalla nahkanauhalla ja pujotin kokeeksi myös muutaman helmen väliin. Tämäkin voisi toimia, nyt puolestaan on vähän kelttiläinen tunnelma. Vaihtamalla vihreät helmet punaisiin tai violetteihin, tulisi korusta goottihenkinen.

Tätä minä haluan lisää! Makramee koruntekotekniikkana on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, haluan vielä joskus oppia lisää solmuja sekä helmien yhdistämistä työhön.


Tässä vielä aiemmin esittelemäni makrameevyö, johon olen erittäin tyytyväinen. Tämähän on keväällä 2010 Näpsässä tehty, ja tästä kiinnostus makramee-tekniikkaan lähti.

Kuva vyön tekovaiheesta selventää, miten hankalaa pitkien narujen kanssa on toimia. Niitä on pakko niputtaa lyhyemmäksi keräksi ja sitten heitellä solmu löyhästi kasaan, sen jälkeen solmun kiristys. Kaapin ovi tai tuolin selkänoja ovat usein hyviä paikkoja työn kiinnittämiseksi. Kuminauhat ja sukkapuikot toimivat myös hyvinä apuvälineinä. Opittua tästä vyönteosta: solki kannattaa liittää työhön heti alkuvaiheessa, jolloin se on todella helppoa. Minä metsästin tähän sopivaa solkea kauan, joten jouduin kiinnittämään soljen jälkikäteen. Joku sanoi ostaneensa halpisvyön ja hyödyntäneensä siitä vain soljen johonkin vyöprojektiinsa. Suutarista ja kangaskaupoista kannattaa myös käydä etsimässä vyönsolkia.

Pyyhkeen ripustuslenkki

Keväällä tekee mieli uudistaa kotia. Jo uusilla pyyhkeillä saa raikastettua ilmettä. Löytyisiköhän kangasvarastosta jotain valmiiksi sopivaa? Nämä ovat mummoni vanhoja liinakankaita. Mutta... kyllästyttäkö pyyhkeiden ripustuslenkkien ompelu? Napinläpi toimittaa myös hyvin ripustuslenkin virkaa.

Nämä pyyhkeet ovat sen verran rouheat, että huolittelua tarvitsevat reunat on ainoastaan siksakattu. Pellava on ihana materiaali, imukykyinen ja miellyttävän värinen - arvostan sitä materiaalina myös vaatteissa, koska se on kesällä vilpoisa. Minusta pellavassa on lisäksi ripaus ylellisyyttä, se ei ole sellainen tavis kuin puuvilla. Pellavan ominaisuus rypistyvyys on joskus hyvä (pellavavaate saakin olla ryppyisen näköinen, joten ei tarvitse stressata!), joskus huono juttu (kuten sain karvaasti kokea ostaessani tyylikkään näköisen pellavasekoitehameen, joka rypistyy päivän mittaan epäsiistiksi).

Pellava on minulle rakas materiaali myös siksi, että mummoni oli Tampellan pellavatehtaassa töissä. Suvun perintö elää kankaissa ja materiaalien arvostuksessa.

Tulipas nyt tikusta asiaa, kun piti esitellä vain helppo ripustuslenkkivinkki :)