Purettu

Kirjoitin aiemmin, että vaaleanpunaisen ja turkoosin yhdistelmä kiinnostaa minua kovasti. Tässä lopputulos ei kuitenkaan miellyttänyt minua, ja purin tämän korun. Ainakaan nuo metallikukat eivät sopineet tähän koruun lainkaan! Ehkäpä tämän korun vikana oli myös yllätyksellisyyden puute: sama kaava toistuu, samat värit toistuvat. Laajempi sävyskaala olisi voinut tehdä tästä kiinnostavamman.

Nuo huurrettua lasia olevat pikkuhelmet ovat kyllä tavattoman mielenkiintoisia, koska ne ovat epäsymmetrisen muotoisia ja reikä ei ole ihan helmen keskellä. Ne toimivat parhaiten ryppäinä, kuten tässä, mutta myös kukkamuodostelmana. Siinä on yksi idea, johon olen ajatellut nämä helmet käyttää. Noille isoille foliohelmille en ole vielä keksinyt uusiokäyttöä, vaaleanpunaiset säröhelmet ovat tehneet hyvin kauppansa - ne ovatkin aika kiinnostavia ja monikäyttöisiä. Turkoosit lasihelmet ovat vähän tylsiä, kun niissä ei ole samanlaista jujua kuin säröhelmissä. En ole vielä keksinyt, millainen yhdistelmä tekisi niistä kiinnostavamman.

Kuin kissa kuumaa puuroa

Mitä tekisi vanhasta puuvillaneuleesta? Siinähän olisi potentiaalia tyynynpäälliseksi. Puiset napit vielä tuohon...

Ainoa ongelma on, että minua arveluttaa tuon leikkaaminen - on arveluttanut jo pitkään, en vain uskalla! Mitäs jos se alkaa purkautua? Pitäisikö ensin huolitella ja sitten vasta leikata? Paljonkohan kangas venähtää, kun sen leikkaa?

Pitäisikö käyttää kanttinauhaa reunoihin antamaan ryhtiä? Entä miten onnistuu napinläpien ompelu valmiiseen paksuun neulepintaan, onko ihan mahdotonta? Tarvitsee varmaan vahvikekankaan? Kumpi parempi, nappilista pystyyn vai vaakaan? Että semmoista ajatustenvirtaa, joka suunnitteluun liittyy...

Napit taisivat löytää paikkansa!

Korutuunaus

Minulle mieluisin kaulakorun pituus on solisluun harjaan ulottuva, melko lyhyt siis. Tuunasin tämän pitkän ketjun lyhyemmäksi lisäämällä siihen lukon (koru ei siis ole itse tekemäni). Kolmea kertaa tämä ei nimittäin olisi ylettynyt pään yli.

Ranskanpastillit

Tässä on virkattu pieni kesäkassi monen vuoden takaa. Lankana on Novitan joku hieman kiiltävä ja paksu puuvillalanka - kenties Tennessee. Sisälle on ommeltu valkoisesta puuvillakankaasta vuori. Puiset kahvat ovat Sinooperista. Jotenkin tykkään näistä kolmiulotteisista palapelitehtävistä (viittaan siis edellisen postauksen pehmopalloon)! Tässäkin kassissa on kaksi isoa pintaa (laukun kyljet) ja niitä yhdistävä kaistale, jonka kiinnittämisessä sai vähän miettiä. Lisähaasteensa toi se, että kolmen värin sarjan pitää toistua joka paikassa samanlaisena.

Vauvapinkkiä

Näpsä-kevään 2010 satoa: merinovillahuovasta valmistettu vauvan peitto. Halusin kokeilla erilaisia kirjontoja, ja tähän peittoon se sopikin hyvin.

En tiedä kiinnostavatko suttuiset suunnitelmakuvani ketään. Laitan ne silti, koska niillä on itselleni merkitystä. Minua kiinnostaa oppimisprosessi yleisesti, ja ensimmäisistä suunnitelmista näkee yleensä hyvin miten idea on lähtenyt kehittymään.

Sommittelua

Erilaisia kirjontoja

Koska peiton tekemisen jälkeen jäi vielä vähän aikaa, tein myös kuution ja pallon, jotka täytin vanulla ja laitoin sisään myös kulkusen kilisemään. Palloon kokeilin myös erilaisia kirjontoja, sen verran kämmäsin, että osa niistä ei ole ihan palasen keskellä.

Minulla ei ollut kaavoja palloon, joten ne piti kehittää omasta päästä. Ei muuta kuin kolmioviivain käteen... Kolmiulotteista geometriaa - hauskaa! Aloitin 6-kulmaisella palasella ja totesin, että eihän tämä toimi, tästä ei tule palloa (tajusin, etten ole koskaan katsonut jalkapalloa tarpeeksi tarkasti). Sitten piirsin 5-kulmion. Täällä on myös hieno kolmiulotteinen viisisakarainen toteutus savesta: Meritähdet.

Feikkihelmet

Mainitsin joskus, että tykkään kuvata korut kontekstissaan. Tämä jo sittemmin purettu koru on myös aikoinaan kuvattu sekä neutraalilla alustalla että sopiviin vaatteisiin yhdistettynä. Olen kuvannut koruni jo ennen blogin aloittamista, mikä on ihan mukavaa, koska nyt voin laitella kuvat myös näistä jo puretuista koruista. Samalla on ehkä syytä analysoida, miksi korua ei tullut käytettyä, mikä meni vikaan. Minua ainakin epäonnistumiset ja niistä oppiminen kiinnostavat - ylipäänsä oppimisprosessi on minusta kiinnostavaa tarkkailtavaa.

Tämä on muuten se koru, johon viittasin Ruusutarha-postauksessa: feikki-helminauha, jolla testasin tulisiko käytettyä helmiä. Tämän puretun korun taustalla on siis se, että ostin aidot helmet ja nämä kävivät tarpeettomiksi, halusin kierrättää helmet uudelleen käyttöön.

Ja tässä vielä ne aidot. Sävy on aavistuksen sinertävämpi kuin käyttämissäni vahahelmissä, mutta ei niin paljon etteivätkö ne sopisi samoihin vaateyhdistelmiin kuin minkä kanssa feikkejä käytin. Huomaa miten koitin pienillä värittömillä siemenhelmillä hakea saman fiiliksen kuin aidoissa helmissä on saatu aikaan helmien välissä olevilla solmuilla. Olen nimittäin koruntekijänä sen verran harrastelija, etten ole uskaltanut kokeillakaan solmujen tekemistä. Sopivan kireyden löytäminen on varmasti oma taiteenlajinsa.

Pitsikoruja

Löysin Helmimerestä joskus ihania lamppuhelmiä, joissa oli ruusukuviot. En heti keksinyt, mihin niitä käyttäisin, joten ostin vain yhden kumpaakin, punaisen ja keltaisen. Mielestäni ne olivat niin hienoja, ettei niitä voinut piilottaa runsaaseen helminauhaan, vaan halusin nostaa ne yksittäin esille. Tuli villi idea kokeilla pujottaa pitsinauha helmen läpi. Ei ihan helppo homma, avuksi tarvitsin vähän neulaa ja lankaa. Ompelin siis ensin langan tukevasti pitsinauhan päähän ja sitten pujotin langan helmestä läpi. Sitten aloin vetää pitsinauhaa varovasti helmen läpi. Kyllä se siitä lopulta solahti!

Käsitöitä tämäkin?

Tämä ei ole kynsiblogi, mutta nämä on kyllä ihan pakko näyttää.

Miniatyyrimaailma

Nukkekodin sisustusta kierrätysmateriaaleista. Kankaat (kukka, pilkku ja raita) ovat puhki kulutettuja lastenvaatteita, joita en raskinut heittää pois kauniin kankaan takia. Ja pitäähän nukkekodissakin vähän pitsiä olla! :)

Tässä on viimeinen pieni siivu alushameen kankaasta, nyt on koko kangas hyödynnetty. Tein siis vielä nukkekotiin koristetyynyt. Koska noin pienen liukkaan kangaspalan ompeleminen on aika haastavaa, huijasin vähän ja ompelin sauman kiinni siten, että laitoin palasen pitsiä sauman päälle. Näin ei tarvinnut ruveta taittelemaan saumaa sisään ja yrittää taiteilla ompelukoneella liukkaan pienen palasen reunassa.

Lammaskori

Enpäs muistanut että tämänkin olen tuunannut itse. Ruma koliseva peltirasia on saanut karvaisen pehmusteen ympärilleen. Eipäs kolise enää! Rasia ja karvakankaan palaset molemmat ns. "hyödytöntä" matskua. Toisen romu on toisen aarre.

Kun käytin sanaa palaset, niin tarkoitin juuri tuota mikä näkyy keskimmäisessä ja viimeisessä kuvassa. Täydellisessä maailmassa sisäpuolelle pohjaan liimaamani palanen olisi tietysti kokonainen, mutta tarpeeksi isoja palasia ei ollut tarpeeksi monta. Toisaalta, kun kori on täytetty tavaroilla, kuka huomaa että pohja koostuu useammasta palasesta?

Päivän mietelause: Sitä tietää aikuistuneensa, kun kestää paremmin epätäydellisyyttä (niin ympäröivässä maailmassa kuin itsessäänkin).

Pohja

Meikkipussit

Meikkipussit kierrätyskankaasta. Nämä ovat niitä samoja huonekalukankaita, joista olen kehitellyt jo vaikka mitä (kangaskorit, tilkkutyö, tilkkuteknikka). Sama hyväksi havaittu tekniikka pohjan ompeluun on taas käytössä kuin kangaskoreissakin. Vuorikankaana on alushameesta yli jäänyttä satiinia. Itse asiassa nämä pussit ovat olleet valmiit jo aika kauan, vetoketjukin on ommeltu pitkän aikaa sitten. Nyt vasta sain viimeisteltyä nämä, eli vuorikankaan ompelin ihan muutama päivä sitten.

Ennen vuorikankaan ompelua

Pohjan ompeluun käytetty tekniikka

Valmista!

Toiseen meikkipussiin ostin vetoketjun, muuten nämä ovat alusta loppuun kierrätettyä materiaalia. Toisen meikkipussin jätin ilman vetoketjua, jotta ihanan värinen vuorikangas pääsee oikeuksiinsa. Reunanhan voi myös taittaa, jolloin vuorikangas jää enemmän näkyviin. Näistä tuli kyllä tosi siistit, olen kerrankin oikein tyytyväinen ompelujälkeen.