Bambua osa 2

Bambulangasta virkattu tiskirätti hieman eri muodossa. Malli on ihan omasta päästä kerros kerrokselta kehitetty (myönnän, purkaakin piti välillä) rajoittavana tekijänä lankakerän pituus. Ostin alennuksesta yhden kerän Novitan Pirtelö-sesonkilankaa (ihanan kevyttä lankaa muuten), joka on bambu-polyamidisekoitetta, ja neulottuani tiskirätin käytin loput langat tähän pyöreään malliin.

Sytykkeen näihin bambukokeiluihin sain Anian blogista. Ania on neulonut kivoja shakkiruutuisia tiskirättejä, kokeilin shakkiruutuja myös mutta ne eivät mielestäni sopineet tällaiseen kirjavaan lankaan niin hyvin kuin yksiväriseen, jossa kuvio pääsee paremmin oikeuksiinsa.

Bambua osa 1

Bambu on nyt jotenkin trendikäs materiaali. Pitihän sitä kokeilla itsekin :) Aloitin hyvin helposta 1 nurin - 1 oikein neuloksesta ja tein tiskirätin. Käyttökokemuksia: märän tiskipöydän kuivaamiseen tämä ei ihan toiminut, mutta kostutettuna sillä lähti tosi nätisti ilman hinkkaamista tahrat keittiön kaapinovista.

Seuraavassa osassa hieman luovempi tuotos.

Kahvikin maistuu paremmalta...

... kauniin värisistä kupeista.

Viime keväänä kirjoittelin karkkivärisistä tavaroista. Tässä muutamia herkullisen värisiä kuppeja meidän keittiöstä.

Joululahja

Ostolakossa-blogin Virve kirjoitti viime viikolla kylpyammeesta. Siitäpä tuli mieleeni laittaa näytille, mitä sain joululahjaksi. Tassuammeen!

Kylpyammeelle varattiin jo talon suunnitteluvaiheessa tilaa pesuhuoneeseen. Olemme asuneet talossa kohta kaksi vuotta, ja nyt kalustusta on täydennetty ammeella. Ihanaa!

Kylpeminen on rentouttavaa. Sitä vain kuuntelee omaa hengitystään, tunnustelee, kuinka nousee ja laskee vedessä sen mukaan, kuinka keuhkot tyhjenevät ja täyttyvät ilmalla. Se on todellista mindfullnessia, täydellistä keskittymistä hetkeen. Ymmärrän miksi monissa kehon- ja mielenhallintamenetelmissä kiinnitetään paljon huomiota hengitykseen.

Kylpeminen on myös minulle hyvä tapa "olla tekemättä mitään". Telkkaria katsellessa en oikein osaa olla paikallani, aina pitäisi näprätä jotain - vaikka onhan sekin rentouttavaa, kun toteuttaa itseään tekemällä sitä, mikä tuntuu mukavalta. Kylvyssä lilluminen on kuitenkin luvallista laiskottelua :)

Toisekseen kuivalle iholle kylpeminen tekee hyvää, kunhan ei kylve liian kuumassa vedessä, mikä kuivattaa. Kun vielä jatkaa kylvyn jälkeen samantuoksuisella vartalovoiteella kuin kylpyvaahto oli, niin tulee aika ylellinen olo.

Talvea odotellessa

(Ei kuvia, sorry.) Pohdiskelin tässä yhtenä aamuna, että samoin kuin eläimillä on omat syyspuuhat talveen valmistautuessa, on ihmisilläkin omat rituaalinsa. Minulla talveen valmistautuminen tarkoittaa talvivaatteiden kaivamista varastosta ja avokkaiden hyvästelemistä kenkäkaapin perälle, nyyh, miten ikävä tuleekaan kaikkia suosikkikenkiä... Toisaalta ihanat syyssaappaat, tervetuloa! Talven tulo tarkoittaa myös kukkapenkin siivoamista ja uusien kukkasipuleiden istutusta sekä villalankoihin upputumista. Himo pörröisiin ja paksuihin lankoihin tulee joka vuosi, se on varmaa. Elämän pieniä iloja on kutoa takkatulen loimotuksessa ja nautiskella teetä ämpärin kokoisesta mukista.

Bugiraportti

Blogger bugittaa tällä hetkellä niin pahasti, että minkään kuvallisen tekstin julkaiseminen ei nyt onnistu. Rikkoo kuvat, jos käy siivoilemassa postauksen HTML-koodia tai muokkaa kuvan kokoa wysiwyg-näkymässä. Lisäksi tunkee väkisin tietyn saman rikkinäisen kuvan jokaisen muokkaamani blogitekstin keskelle. Vaikka sen poistaisi HTML-tilassa, Blogger tunkee sen takaisin heti kun vaihtaa wysiwyg-näkymään.

En taida yrittää postaamista vähään aikaan. Ehkä ne Googlen koodarit osaavat korjata sen minkä ovat rikkoneetkin, toivottavasti...

Vielä kerran!

Tänä aamuna todellakin huomasi, että syksy on alkanut. Näillä kuvilla toivotan kaikille kuulasta ja värikästä syksyä!

Kukkapenkki yllättää

Kukkapenkkini jaksaa yllättää. Enpä kerrostalossa asuessani osannut arvatakaan, miten jaksaisin riemastua joka aamu uudelleen uudesta kukasta. Ei tämä kesä selvästikään ole vielä ohi! Pioniunikot ja malvat ovat nyt kovassa kukintavauhdissa, ja muut kylvämäni unikot (siperianunikko, silkkiunikko) seuraavat perässä. Tänä aamuna oli taas ilmestynyt uusi kirkkaanpunainen unikko. Ihanaa kesän jatkoa!

Syksyn sävyjä

Hurahdin tähän kaleidoskooppivalokuvaukseen ihan totaalisesti. Nyt sain lainaksi erilaisen kaleidoskoopin. Tässä oli murretumpi värimaailma kuin omassani, tuli aika syksyiset fiilikset. Syksy on lempivuodenaikani, rakastan ruskan värejä. Alkusyksyyn on usein liittynyt myös sellaista kihelmöivää odotusta, josta olen nauttinut. Muistan esimerkiksi kuinka lukion ekalla luokalla lueskelin psykologian ekaa oppikirjaa uimarannan lämmössä. Oli vielä kesä, mutta innostava opiskelu jo alkamassa. Samoin yliopistosyksyistä on kivoja muistoja: Tampereen Yliopiston pihassa olevat isot puut syysväreissään ja lehtien putoillessa ovat jääneet mieleen, samoin alakuppila ja matematiikan luennot. Tai sänkipeltolaukat ilman satulaa. Tällaisia kaikkia ihania syysmuistoja olen sitten kietonut näihin kuviin, fiilistelen ja makustelen sitä elettyä elämää. Ja sitten elän taas lisää.

Räpsin muutamana eri päivänä taas aika läjän kuvia kaleidoskoopin läpi, tuskailin pilvisiä päiviä kun kuvaaminen oli hankalaa, aurinkoisina päivinä koitin löytää optimaalisia valaistusolosuhteita ja hain sopivia asetuksia kameraan. Kun sitten selasin ottamiani kuvia valikoidakseni parhaat palat tänne, olin taas sanaton tämän kauneuden edessä. Näitä värejä, väriyhdistelmiä, muotoja... Kuin kesän viimeisiä kukkasia, kuivuneita lehtiä, kuulasta valoa... Olkaa hyvät!

Värikkäitä kiteitä

Tulipa leikittyä kaleidoskoopilla. Sehän sopii tällaiselle koruharakalle oikein hyvin: on värejä ja kimallusta - kuin värikkäitä jääkukkia! Jäin heti koukkuun. Tämä leikki antoi kovasti inspiraatiota korusuunnitteluun, kun huomasi miten hienosti vastavärit toimivat keskenään, usein siten, että toinen väri esiintyy pienempänä pintana.

Sitten keksin, että mitäs jos yrittäisi ottaa valokuvia kaleidoskoopin läpi. Makroasetus päälle pokkariin, ja manuaalinen säätö aukolle ja suljinajalle. Tässä muutamia tuloksia, kuvat ovat täysin käsittelemättömiä. Nyt näitä ainutlaatuisia kuvioita voi ihastella myöhemminkin.

Tyhjä olo

Kesäkorut ovat valmiita ja Tilda-tyynytkin ovat jo sohvalla. Iik, mitäs mä nyt teen?! Näemmä aina pitää olla jotain työn alla.

No eipä hätää, ostin pienen pussillisen helmiä ja vähän kankaita tyllialushametta varten. Sitten makustellaan taas hetki, miten noita lähtisi toteuttamaan. Tämä on oma hauska vaiheensa, kun pohtii erilaisia toteutusratkaisuja. Suunnittelen myös rintakorun tekemistä, mutta siinäkin ollaan vasta ideatasolla. Tässä Nelliinan postaus, josta idea lähti.

Tässä vielä täysin aiheeseen kuulumaton mutta kesäinen kuva vuosien takaa. Jostain syystä tuo lemmikinsininen on viime aikoina ollut suosikkivärini vaatteissa, viimeksi olen ostanut sen väriset kengät. Sininen ja pellava, ihana väripari.

Kesän kulku

Unikot ovat kukkineet, ja kuihtuneet. Tämä viikko on jo mennyt siemenkotia ihmetellessä: ne ovat kuin samettia!

Ihanaa kesää!

Vastavärit! :D

Hevosenkenkätaulu

Kokosin kollaasin hevosenkengästä ja jouhista. Alunperin kengän piti tietysti olla oman hevosen kenkä, mutta kehys oli liian pieni. "Lainasin"(*) siis ponin kenkää. Jouhet ovat "omat". Minun hevosellani on ihanan väriset jouhet, niiden selvitteleminen on minulle mitä parhainta väriterapiaa. Seassa on punaruskeita ja aivan liinakonvaaleita jouhia, jopa muutamia hyvin tumman punaruskeita (häntäjouhet viereisessä kuvassa vasemmalla). Harja tällä hevosella on yksivärisen punertava eikä mikään tukkajumala-malli muutenkaan (jouhitupsu kuvassa oikealla). Mutta se häntä, ah, se on gorgeous!

Tämä taulunmokoma oli kyllä tosi haastava kuvattava, koska lasilevy heijasteli aina ikkunan valoa tai kuvaajan ääriviivoja. Sitten tajusin ottaa lasilevyn välistä pois, kun se kerran oli mahdollista.

(*): Lainaaminen on lainausmerkeissä (lainaaminen ja lainaus, heh!) siksi, että hevosen kenkien käyttöikä on jotain 4 viikon ja 4 kuukauden välillä, kulumisesta riippuen - käytetty kenkä on jätettä. Kukaan ei tule vaatimaan "lainaamaani" kenkää takaisin. Tälle materiaalille pitäisi kyllä keksiä jotain uusiokäyttöä.

Keinuhevonen

Laitanpa peräkkäin pari hevosaiheista juttua.

Tämän keinuhevosen entisöinti on ollut aika pitkä projekti. Kyseessä on isäni vanha keinuhevonen, jonka on tehnyt hänen isänsä. Se lojui pitkään lapsuudenkotini autotallissa kunnostamista odottamassa.

Vanhan hevoseni kuoltua aloin surutyönä entisöidä tätä ja kiinnitin jouhiksi vanhan hevoseni jouhia. Väritys on vanhan hevoseni mukainen, mutta valkoisia merkkejä en ole tälle maalannut.

Tätä keinuhevosta ei siis ole tarkoitettu lasten leikkikaluksi, vaan se on kallisarvoinen aarre, jolla on aivan erityinen tunnearvo. Tässä muutamia kuvia entisöintiprojektin eri vaiheista.

Kolojen tasoittaminen pakkelilla.

Pohjamaalaus

Ensimmäinen kerros maalia

Toinen kerros maalia

Jalasten maalaus

Valmista!

Muutamia yksityiskohtia:
lasiset silmät ja nahasta tehdyt korvat

Jouhet on kiinnitetty ompelemalla kudosnauhaan,
joka on liimattu kuumaliimalla harjaksi.

Häntä on liimattu kuumaliimalla.

Vauvapinkkiä

Näpsä-kevään 2010 satoa: merinovillahuovasta valmistettu vauvan peitto. Halusin kokeilla erilaisia kirjontoja, ja tähän peittoon se sopikin hyvin.

En tiedä kiinnostavatko suttuiset suunnitelmakuvani ketään. Laitan ne silti, koska niillä on itselleni merkitystä. Minua kiinnostaa oppimisprosessi yleisesti, ja ensimmäisistä suunnitelmista näkee yleensä hyvin miten idea on lähtenyt kehittymään.

Sommittelua

Erilaisia kirjontoja

Koska peiton tekemisen jälkeen jäi vielä vähän aikaa, tein myös kuution ja pallon, jotka täytin vanulla ja laitoin sisään myös kulkusen kilisemään. Palloon kokeilin myös erilaisia kirjontoja, sen verran kämmäsin, että osa niistä ei ole ihan palasen keskellä.

Minulla ei ollut kaavoja palloon, joten ne piti kehittää omasta päästä. Ei muuta kuin kolmioviivain käteen... Kolmiulotteista geometriaa - hauskaa! Aloitin 6-kulmaisella palasella ja totesin, että eihän tämä toimi, tästä ei tule palloa (tajusin, etten ole koskaan katsonut jalkapalloa tarpeeksi tarkasti). Sitten piirsin 5-kulmion. Täällä on myös hieno kolmiulotteinen viisisakarainen toteutus savesta: Meritähdet.