Solmussa

Aasinsiltana edellisestä postauksesta, tässä muutamia aikaisempia makrameekokeiluja. Minusta on kiehtovaa, että samalla tekniikalla, mutta materiaalia vaihtamalla saa niin eri tyylistä jälkeä.

Ihastuin joskus tällaiseen solmuun pärldrömmar.se-sivulla ja halusin kokeilla sitä itse. Kokeilusta muodostui koru. Solmu näyttää upealta nahkaisena, mutta pohdin, että kuminauha voisi toimia myös. Tekemäni korukokeilu on hieman viimeistelemätön, ylettyy pantamaisesti kaulan ympäri, kiinnitysmekanismi vain puuttuu. Olen käyttänyt korua vain kerran, koska se ei ole ihan minun tyyliseni - se on ehkä vähän liiankin rock. Materiaali ja tekniikka kuitenkin houkuttavat, esim. puuhelmet ja tämä ruskea paksu nahkanauha toimisivat hyvin yhdessä - silloinhan koruun puolestaan tulisi hieman etninen fiilis. Pärldrömmar-sivun makrameekorut (scrollaa sivua alas saakka) puolestaan ovat aika hienostuneita ja kimaltavia. (Malenamin blogissakin on pari hyvää kuvaa Pärldrömmar-koruista.)

Kokeilin samaa solmua myös mustalla ohuemmalla nahkanauhalla ja pujotin kokeeksi myös muutaman helmen väliin. Tämäkin voisi toimia, nyt puolestaan on vähän kelttiläinen tunnelma. Vaihtamalla vihreät helmet punaisiin tai violetteihin, tulisi korusta goottihenkinen.

Tätä minä haluan lisää! Makramee koruntekotekniikkana on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, haluan vielä joskus oppia lisää solmuja sekä helmien yhdistämistä työhön.


Tässä vielä aiemmin esittelemäni makrameevyö, johon olen erittäin tyytyväinen. Tämähän on keväällä 2010 Näpsässä tehty, ja tästä kiinnostus makramee-tekniikkaan lähti.

Kuva vyön tekovaiheesta selventää, miten hankalaa pitkien narujen kanssa on toimia. Niitä on pakko niputtaa lyhyemmäksi keräksi ja sitten heitellä solmu löyhästi kasaan, sen jälkeen solmun kiristys. Kaapin ovi tai tuolin selkänoja ovat usein hyviä paikkoja työn kiinnittämiseksi. Kuminauhat ja sukkapuikot toimivat myös hyvinä apuvälineinä. Opittua tästä vyönteosta: solki kannattaa liittää työhön heti alkuvaiheessa, jolloin se on todella helppoa. Minä metsästin tähän sopivaa solkea kauan, joten jouduin kiinnittämään soljen jälkikäteen. Joku sanoi ostaneensa halpisvyön ja hyödyntäneensä siitä vain soljen johonkin vyöprojektiinsa. Suutarista ja kangaskaupoista kannattaa myös käydä etsimässä vyönsolkia.

Kesävyö

Tunisialaisella virkkauksella toteutettu kapea vyö
karheasta narusta onnistui hyvin ja se oli myös nopea tehdä.

Kokeilin samasta narusta myös solmeilua, mutta en ollut tulokseen tyytyväinen. Minun oli vaikeaa tehdä kaikista solmuista tasakokoisia, joten työstä tuli epätasainen. Tekniikka vaatisi varmaankin ensin harjoitustyön, jolla hioisi tekniikan kuntoon, ja vasta sitten siirtyisi tekemään varsinaista työtä. Valitsemani solmutkaan eivät lopulta näyttäneet kovin hyvältä. Makrameessa haastavaa on myös se, että pitäisi osata arvioida kuinka pitkät narut työhön tarvitaan. Pitkien narujen kanssa on hankala tehdä solmuja, ja liian lyhyet loppuvat tietenkin kesken. Totesinkin jossain vaiheessa, ettei tämä taida riittää vyöksi, joten jätin homman kesken. Sitten kokeilin vielä vähän isompia solmuja.

Pitsituunaus osa 6: hame

Tyllihameesta intoillessani unohdin, että onhan tämäkin pitsi itse lisätty - hyvä tapa pidentää hieman lyhyeltä tuntuvaa helmaa on ommella siihen pitsijatke. Toinen tapa on se, mikä näkyi edellisessä postauksessa, nimittäin käyttää hieman liian lyhyen hameen alla alushametta.

Siellähän se tyllihame muuten tämänkin hameen alareunasta vähän pilkisteleekin. Näitä kahta hametta varten tyllialushameen oikeastaan tein.

Kesälomalla on tullut askarreltua jotain pientä, niistä myöhemmin lisää.

Nostetta

Halusin pariin kesähameeseen vähän muhkeutta helmaan, siispä ompelin tyllialushameen.

Tämä hame näyttää kuvissa hienommalta kuin se oikeastaan onkaan; hameessa on yksinkertaisesti kuminauhakuja, ylhäällä halkio pukemista varten ja kaksi kerrosta rypytettyä pilkullista melko pehmeää tylliä, joista alempi kerros on toista matalampi. Mallina käytin omistamaani jäykemmästä tyllistä tehtyä alushametta.

Ennen - jälkeen -kuvat:

Värikkäitä kiteitä

Tulipa leikittyä kaleidoskoopilla. Sehän sopii tällaiselle koruharakalle oikein hyvin: on värejä ja kimallusta - kuin värikkäitä jääkukkia! Jäin heti koukkuun. Tämä leikki antoi kovasti inspiraatiota korusuunnitteluun, kun huomasi miten hienosti vastavärit toimivat keskenään, usein siten, että toinen väri esiintyy pienempänä pintana.

Sitten keksin, että mitäs jos yrittäisi ottaa valokuvia kaleidoskoopin läpi. Makroasetus päälle pokkariin, ja manuaalinen säätö aukolle ja suljinajalle. Tässä muutamia tuloksia, kuvat ovat täysin käsittelemättömiä. Nyt näitä ainutlaatuisia kuvioita voi ihastella myöhemminkin.

Pitsituunaus osa 5: peltirasia

Olen tuunannut aika paljon purkkeja. Tässä purkissa käytin samaa pitsiä kuin pyyhkeeseen ompelemani. Sudin siveltimellä liimaa purkin kanteen ja painelin pitsin päälle.

Tämä purkki on täydellisen kokoinen meikkisiveltimien säilytykseen.

Kivinen

Löysin pussillisen vihreän ja punertavan sävyisiä kivihelmiä ja yhdistin ne heti mielessäni tähän kiviseen rinkulaan, jota olen aiemmin käyttänyt nahkanauhan kanssa kaulakoruna. Alkuperäiseen visiooni näitä näitä helmiä olisikin lopulta tarvittu kaksi pussillista, joten jouduin taipumaan kompromissiin. Ihan jännä lopputulos silti. Tämä koru sopii safarisävyisten ja -tyylisten vaatteiden kanssa hyvin, ja sopii muutenkin rentoon kesätyyliin. Välillä on kiva tehdä jotain erilaista, yleensähän kaikki koruni kuultavat ja kimaltavat.