Joulutyyny

Jouluisesta kankaasta ommeltu tyyny viime talvelta. Napit ovat samanlaiset kuin vaaleassa tyynyssä, jonka olen esitellyt aikaisemmin.

Lisää joulukoristeita

Pahoittelut surkeista kuvista. Parempi sekin kuitenkin kuin täydellinen blogihiljaisuus. Olen nostanut henkistä rimaa kuvien laadun suhteen - se, mikä riitti vielä viime keväänä ei ole mielestäni enää lainkaan kelvollista. Talvella valoa vaan on niin kovin vähän, että sopivat tilaisuudet kuvaamiselle ovat kovin harvassa... Nämä punaiset sydämet olen kuvannut viime kevättalvella ennen joulukoristeiden pois purkamista (ja siis ennen blogin aloittamista).

Jatketaan siis sydänkoristeiden sarjaa, tällä kertaa joustavasta kankaasta ommeltuja koristeita. Suunnitelmissa olisi ommella lisää tällaisia hyödyntäen esim. rikkinäisiä mutta kauniin värisiä lastenvaatteita. Tässä on muuten käytetty aiemmin mainittua kirkasta siimaa ripustamiseen.

Joulukoristeita

Jatketaan samaa linjaa pellavasydänten kanssa: tässä joitakin viime jouluna ompelemiani koristeita. Kankaat on saatu tuttavilta. Ruudullisen sydämen ripustuslenkistä voisi mainita, että se on kiinnitetty isolla parsinneulalla valmiiseen työhön. Muut ripustuslenkit on kiinnitetty jo ompeluvaiheessa. Myös väritöntä siimaa kannattaa kokeilla ripustuslenkkinä.

Pellavasydämet

Tämä postaus on odotellut sopivaa julkaisuhetkeä jo viime keväästä asti, mutta ajattelin sen sopivan paremmin joulunaikaan. Nyt on se aika!

Nämä pellavaiset sydämet olen ommellut viime jouluna eli vuonna 2011. Pellavasydämien koristeet ovat Sinellistä, skräppäykseen tarkoitettu metalliniitti jossa on kaunis ruusuaihe. Ihastelin noita niittejä Sinellissä pitkään, en keksinyt mihin niitä käyttäisin, mutta kun olivat niin nättejä, lopulta ostin. Siellä ne pyörivät kaapissa, ja joulun alla tärppäsi. Näihin sydämiin oli niille selkästi varattu paikka. Itse pellavakangas on ison kangasvarastoni aarteita vuosien takaa, sisalnaru on makrameevyön jämiä. Satiini- ja pitsinauhoja löytyy tästä talosta joka lähtöön... Eli näiden sydänten tekeminen oli vain jo olemassaolevien materiaalien yhdistämistä sopivalla tavalla.

Ihanaa joulunalusaikaa! Tunnelmoikaahan koko rahan edestä, niin ei tunnu talvi niin pitkältä ja pimeältä. Mielestäni joulu saisi jatkua pitkälle tammikuuhun asti, siihen hetkeen kun aurinkoiset hankikelit alkavat ja päivän pitenemisen voi huomata. Onneksi on jo marraskuusta selvitty, se on vuoden ankein kuukausi. Toisaalta tekee välillä hyvää vaan kietoutua peittoon ja lämmitellä takkatulen loimussa, olla tekemättä mitään. Jotenkin ei ole marraskuussa riittänyt paukut blogin päivittämiseen kaiken muun säätämisen ohella.

Punaruskeat säärystimet

Kylläpä nyt syksyllä on pitänyt kiirettä, blogi on jäänyt ihan heitteille. Lisäpäänvaivaa on aiheuttanut Bloggerin bugit kuvien kanssa, eipä ole tehnyt mieli "rentoutua blogin parissa" :)

Käsitöiden saralla tapahtuu kaikenlaista pientä, mutta keskeneräistä ei ole niin kiva esitellä. Täytyy muuten myöntää, että viimeksi esittelemistäni säärystimistä vasta toinen oli valmis kuvanottohetkellä ja toinen vielä puikoilla... Kuva oli siis lavastettu tilanne :)

Nyt on säärystimiset valmiit ja koeajo suoritettu. Minulla on ollut noiden kenkien kanssa käytössä punaruskeat säärystimet, jotka ovat jo useita vuosia vanhat. Tässä pari kuvaa:

Neulos on 2 nurin 2 oikein. Lanka on ihanan pehmeää, sama matskua kuin sinisen huivin lanka. (Ja nuo mokomat kuvat eivät näy editointitilassa, murr.)

Selailin blogia taaksepäin ja huomasin, että nyt näkyy olevan meneillään violetti kausi. Innostun näemmä kausittain jostain väristä, ja sitten sitä tunkee joka tuutista. Kesällä oli siniharmaa kausi, nyt on violetin vuoro. Puikoilla on ollut violettia lankaa, viimeaikaiset valokuvat ovat aika violetinsävyisiä (loppukesän kukkakuvat ja koristekaalikuvat) ja kynsillä on paraikaa violettia lakkaa.

Sokeroitua

Tänä viikonloppuna on saatu nauttia auringosta ja kuurasta. Koristekaalit olivat kuvauksellisia lumisessa kuorrutuksessaan. Kaksi ensimmäistä kuvaa lauantailta, viimeinen sunnuntailta.

Talvea odotellessa

(Ei kuvia, sorry.) Pohdiskelin tässä yhtenä aamuna, että samoin kuin eläimillä on omat syyspuuhat talveen valmistautuessa, on ihmisilläkin omat rituaalinsa. Minulla talveen valmistautuminen tarkoittaa talvivaatteiden kaivamista varastosta ja avokkaiden hyvästelemistä kenkäkaapin perälle, nyyh, miten ikävä tuleekaan kaikkia suosikkikenkiä... Toisaalta ihanat syyssaappaat, tervetuloa! Talven tulo tarkoittaa myös kukkapenkin siivoamista ja uusien kukkasipuleiden istutusta sekä villalankoihin upputumista. Himo pörröisiin ja paksuihin lankoihin tulee joka vuosi, se on varmaa. Elämän pieniä iloja on kutoa takkatulen loimotuksessa ja nautiskella teetä ämpärin kokoisesta mukista.

Bugiraportti

Blogger bugittaa tällä hetkellä niin pahasti, että minkään kuvallisen tekstin julkaiseminen ei nyt onnistu. Rikkoo kuvat, jos käy siivoilemassa postauksen HTML-koodia tai muokkaa kuvan kokoa wysiwyg-näkymässä. Lisäksi tunkee väkisin tietyn saman rikkinäisen kuvan jokaisen muokkaamani blogitekstin keskelle. Vaikka sen poistaisi HTML-tilassa, Blogger tunkee sen takaisin heti kun vaihtaa wysiwyg-näkymään.

En taida yrittää postaamista vähään aikaan. Ehkä ne Googlen koodarit osaavat korjata sen minkä ovat rikkoneetkin, toivottavasti...

Kielolankaa

Tänä syksynä kenkäkaupoissa on näkynyt  resorivartisia nilkkureita. Minäkin hankin omani, tavallaan... Eli otin taas tehokäyttöön noin 10 vuotta vanhat kengät, joista tykkään edelleen: tosi hyvät jalassa, ihana väri ja ihana pyöreä kengän kärki. Neuloin väriin sopivat säärystimet, ja vanhat kengät oli muodistettu.

Lankana ahvenanmaanlampaan villaa, värjätty kielon lehdillä. Neuloin ohuilla sukkapuikoilla tosi napakkaa neulosta, jotta sain ryhdikkään lopputuloksen. Kuvassa säärystin on taitettu kaksin kerroin. Palmikon speksit: 3 n - 4 o - 3 n, kierto tehty joka kuudennella kerroksella. Tein kaksi palmikkoa, muutoin säärystin on 2 o - 2 n neulosta, yhteensä 4 x 14 silmukkaa. Kiitokset Wilhelmiinalle kuvasta!

Lapsettaa

Maalasimme lapsen kanssa kiviä, molemmilla oli hauskaa :)

Erityisen ylpeä olen Mörköstä.

Kivet on maalattu akryyliväreillä. Ne ovat siitä käteviä, että ei tarvitse pelata vahvojen liuottimien kanssa,  pelkkä vesi riittää. Jos tulee sotkua, niin tuoreeltaan tahrat lähtevät vedellä huuhtelemalla.

Pahoittelut pitkästä blogihiljaisuudesta. Syksy on alullaan ja villalangat houkuttelevat, mutta työt ovat vielä kovin keskeneräisiä. Jospa aktivoituisin ja työstäisin puolivalmiit postaukset niiden alta pois... Ehkäpä nuo valokuvatuotoksetkin ovat hiljaisuutta parempi vaihtoehto, vaikka tämän pitäisikin olla käsityöblogi. Ehkäpä pitäisi vaihtaa nimi luovuusblogiksi?

Pinkkiä kukkakuvausta

.. Eli erikoislähikuvia ja syväterävyydellä leikkimistä. Love it! Jälkeenpäin huomasin, että kaikki kuvat olivat violetin ja pinkin sävyisiä. Kuvissa esiintyvät kaunottaret ovat pioniunikko ja kesämalvikki. Viimeisen kuvan kukka on minulle tuntematon. Tulikohan käsityöblogista kasvi- tai valokuvausblogi? Aloitin kutomaan violetista (heh, se näyttää olevan päivän teemaväri) mohairlangasta paksuilla puikoilla pehmeää neuletta, johon tulee etuosaan kolme palmikkoa, mutta työ etenee masentavan hitaasti... Keskeneräisestä työstä ei tee mieli ottaa kuvia.

Huomaa varissut siitepöly ja vesipisara :)

Vielä kerran!

Tänä aamuna todellakin huomasi, että syksy on alkanut. Näillä kuvilla toivotan kaikille kuulasta ja värikästä syksyä!

Moneen kertaan kierrätettyä

Monet tuttavani tietävät, että olen innokas kierrättämään ja keksimään tavaroille uutta käyttöä. Siksipä sain tämänkin pitsiverhon lahjoituksena. Minulla on ollut yhtenä ikuisuusprojektina virkata alakerran eteisen oven ikkunaan ruutuvirkkauksella verho, mutta jotenkin se vaan on jäänyt kaiken muun puuhastelun jalkoihin. Tämä pitsiverho tuli siten todella tarpeeseen!

Verho on ruskeaa ruutuvirkkauksella tehtyä pitsiä. Paikoin epätasaisen sävyn vuoksi luulen, että se on kenties ollut valkoinen, mutta värjätty ruskeaksi. Edellinen omistaja on siis jo tuunannut tätä. Verhossa oli kaksi osaa: ylä- ja alakappa, joissa molemmissa oli kiva siksak-reuna. Verho oli todella leveä, se olisi riittänyt kahteen ikkunaan. Minä kuitenkin tarvitsin siitä vain kapean kaistaleen, mutta hitusen korkeamman kuin mitä tarjolla oli. Siksipä ompelin ylä- ja alakapan yhteen siksakkilinjaa pitkin sopivalta matkalta. Sitten sivelin koko verhon korkeudelta kaistaleen ohennetulla paperiliimalla, jotta virkkaus ei lähtisi purkautumaan. Annoin liiman kuivua, ja sitten leikkasin verhon liimalla käsiteltyä kaistaletta pitkin sopivan levyiseksi ja ripustin ikkunaan. Tässä tulos:

Kukkapenkki yllättää

Kukkapenkkini jaksaa yllättää. Enpä kerrostalossa asuessani osannut arvatakaan, miten jaksaisin riemastua joka aamu uudelleen uudesta kukasta. Ei tämä kesä selvästikään ole vielä ohi! Pioniunikot ja malvat ovat nyt kovassa kukintavauhdissa, ja muut kylvämäni unikot (siperianunikko, silkkiunikko) seuraavat perässä. Tänä aamuna oli taas ilmestynyt uusi kirkkaanpunainen unikko. Ihanaa kesän jatkoa!

Nauhavinkki

Tuskailin taannoin luonnonvärisen tyynyn kiinnitysnauhojen purkautumisen kanssa. Nauhat menivät vaihtoon, ja uusien nauhojen päät sivelin vedellä ohennetulla paperiliimalla. Toistin operaation muutamaan kertaan edellisen kerroksen kuivuttua, kunnes nauhan purkautuva pää oli tukevasti nipussa.Pelkäsin, että lopputuloksesta tulee tönkkö, mutta pelko oli turha. Ilmeisesti seokseni oli riittävän vetistä. Nyt ei enää pitäisi purkautua!

Syksyn sävyjä

Hurahdin tähän kaleidoskooppivalokuvaukseen ihan totaalisesti. Nyt sain lainaksi erilaisen kaleidoskoopin. Tässä oli murretumpi värimaailma kuin omassani, tuli aika syksyiset fiilikset. Syksy on lempivuodenaikani, rakastan ruskan värejä. Alkusyksyyn on usein liittynyt myös sellaista kihelmöivää odotusta, josta olen nauttinut. Muistan esimerkiksi kuinka lukion ekalla luokalla lueskelin psykologian ekaa oppikirjaa uimarannan lämmössä. Oli vielä kesä, mutta innostava opiskelu jo alkamassa. Samoin yliopistosyksyistä on kivoja muistoja: Tampereen Yliopiston pihassa olevat isot puut syysväreissään ja lehtien putoillessa ovat jääneet mieleen, samoin alakuppila ja matematiikan luennot. Tai sänkipeltolaukat ilman satulaa. Tällaisia kaikkia ihania syysmuistoja olen sitten kietonut näihin kuviin, fiilistelen ja makustelen sitä elettyä elämää. Ja sitten elän taas lisää.

Räpsin muutamana eri päivänä taas aika läjän kuvia kaleidoskoopin läpi, tuskailin pilvisiä päiviä kun kuvaaminen oli hankalaa, aurinkoisina päivinä koitin löytää optimaalisia valaistusolosuhteita ja hain sopivia asetuksia kameraan. Kun sitten selasin ottamiani kuvia valikoidakseni parhaat palat tänne, olin taas sanaton tämän kauneuden edessä. Näitä värejä, väriyhdistelmiä, muotoja... Kuin kesän viimeisiä kukkasia, kuivuneita lehtiä, kuulasta valoa... Olkaa hyvät!

Solmussa

Aasinsiltana edellisestä postauksesta, tässä muutamia aikaisempia makrameekokeiluja. Minusta on kiehtovaa, että samalla tekniikalla, mutta materiaalia vaihtamalla saa niin eri tyylistä jälkeä.

Ihastuin joskus tällaiseen solmuun pärldrömmar.se-sivulla ja halusin kokeilla sitä itse. Kokeilusta muodostui koru. Solmu näyttää upealta nahkaisena, mutta pohdin, että kuminauha voisi toimia myös. Tekemäni korukokeilu on hieman viimeistelemätön, ylettyy pantamaisesti kaulan ympäri, kiinnitysmekanismi vain puuttuu. Olen käyttänyt korua vain kerran, koska se ei ole ihan minun tyyliseni - se on ehkä vähän liiankin rock. Materiaali ja tekniikka kuitenkin houkuttavat, esim. puuhelmet ja tämä ruskea paksu nahkanauha toimisivat hyvin yhdessä - silloinhan koruun puolestaan tulisi hieman etninen fiilis. Pärldrömmar-sivun makrameekorut (scrollaa sivua alas saakka) puolestaan ovat aika hienostuneita ja kimaltavia. (Malenamin blogissakin on pari hyvää kuvaa Pärldrömmar-koruista.)

Kokeilin samaa solmua myös mustalla ohuemmalla nahkanauhalla ja pujotin kokeeksi myös muutaman helmen väliin. Tämäkin voisi toimia, nyt puolestaan on vähän kelttiläinen tunnelma. Vaihtamalla vihreät helmet punaisiin tai violetteihin, tulisi korusta goottihenkinen.

Tätä minä haluan lisää! Makramee koruntekotekniikkana on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, haluan vielä joskus oppia lisää solmuja sekä helmien yhdistämistä työhön.


Tässä vielä aiemmin esittelemäni makrameevyö, johon olen erittäin tyytyväinen. Tämähän on keväällä 2010 Näpsässä tehty, ja tästä kiinnostus makramee-tekniikkaan lähti.

Kuva vyön tekovaiheesta selventää, miten hankalaa pitkien narujen kanssa on toimia. Niitä on pakko niputtaa lyhyemmäksi keräksi ja sitten heitellä solmu löyhästi kasaan, sen jälkeen solmun kiristys. Kaapin ovi tai tuolin selkänoja ovat usein hyviä paikkoja työn kiinnittämiseksi. Kuminauhat ja sukkapuikot toimivat myös hyvinä apuvälineinä. Opittua tästä vyönteosta: solki kannattaa liittää työhön heti alkuvaiheessa, jolloin se on todella helppoa. Minä metsästin tähän sopivaa solkea kauan, joten jouduin kiinnittämään soljen jälkikäteen. Joku sanoi ostaneensa halpisvyön ja hyödyntäneensä siitä vain soljen johonkin vyöprojektiinsa. Suutarista ja kangaskaupoista kannattaa myös käydä etsimässä vyönsolkia.