Värianalyysi voi olla väärässä

Värianalyysi taisi olla muodissa joskus 80-90 -luvuilla. En ole koskaan käynyt värianalyysissä, mutta olen kyllä tutustunut teoriaan. Siinä ihmiset jaetaan neljään ryhmään ihon, silmien ja hiusten värin mukaan: kevät, kesä, syksy ja talvi -tyyppeihin. Kevät ja syksy ovat sävyiltään lämpimiä, kesä ja talvi viileitä. Tarkemmassa muunnoksessa nämä neljä tyyppiä on vielä jaettu tarkempiin ryhmiin.

Tätä postausta varten googlailin vähän lisää ja minulle selvisi, että värianalyysi on alunperin lähtöisin Ittenin väriteoriasta. Värianalyysi-teoria kuulostaa periaatteessa järkevältä, mutta minua on häirinnyt värianalyysissa eräs asia.

 Olen kuvitellut olevani syksy-tyyppiä, koska ihoni sävy on mielestäni enemmän lämmin kuin kylmä ja kultakorut sopivat minulle paremmin kuin hopeiset. Verisuonet kuultavat vihertävinä, mutta toisaalta ihossa on kauttaaltaan paljon punakkuutta. Minulla on pisamia ja punapigmenttiä hiuksissa ja kulmakarvoissa, en ole kuitenkaan selkeästi punapää vaan sellainen "maantienharmaa kullanpunertavalla hohteella". Palan erittäin helposti, enkä juurikaan rusketu. Nämä viittaisivat syksy-tyyppiin, sillä kevät-tyyppi ruskettuu, eikä hiusteni sävy ole keväinen vaalea. Mutta jotain kummaa tässä silti on. Silmäni kuitenkin ovat kylmän vaaleansiniset, harmahtavat - eivät vihertävät tai ruskeat, kuten syksy-tyypillä "kuuluisi" olla.

Olen kyllä viihtynyt hyvin syksyn värikylläisessä ja murretussa väripaletissa. Mutta välillä lämpimissä väreissä tulee tunkkainen olo, ja kaipaan jotain kylmää sävyä raikastamaan. Oliivinvihreän tai ruosteenpunaisen rinnalle kaipaan kylmää tummanruskeaa tai harmahtavaa beigeä. Harmaalla taitettu vaaleansininen tuntuu myös sopivan minulle hyvin. Välttelin pitkään vaaleanpunaista, kun se ei kuulemma syksylle sovi. Ensimmäinen vaaleanpunainen kokeiluni oli malvanvärinen neuletakki, siis hieman harmaaseen taittava vaaleanpunainen, ja mielestäni väri sopi minulle mainiosti. Samoin meikkaaja joskus sanoi minulle, että kanervan sävyt sopivat minulle hyvin luomiväriksi, koska ne korostavat silmieni väriä.

Sitruunankeltaisesta voin heti sanoa, että se ei käy - olen kokeillut. Sinapinkeltainen sopii tai ei sovi riippuen siitä, miten lämpimään sävyyn sen yhdistän, liian lämpimästä yhdistelmästä tulee juuri sellainen tunkkainen vaikutelma, ja siksi olenkin aika varovainen käyttämään sinapinkeltaista. Välillä myös tuntuu, että on vaikeaa erottaa persoonallisia värimieltymyksiä siitä, mikä väri minulle oikeasti sopii ja mikä ei.

Ostolakossa-blogin muutaman vuoden takainen Ihon sävyn määritys -postaus sai minut tajuamaan, minkä takia minun on ollut vaikea määritellä itseäni värianalyysin nelikenttään.

"Etkö vieläkään keksinyt, kumpaan jengiin kuulut? Voi olla, että kuulut niin sanottuihin neutraaleihin. Neutraali ei tarkoita sitä, etteikö ihosi olisi joko puna- tai keltapohjainen, mitä se aivan varmasti on. Joidenkin ihmisten iho vaan on niin vähän kumpaankaan suuntaan taittava, että he voivat näyttää sekä hyviltä kylmissä sävyissä että upeilta lämpimissä sävyissä tai toisin päin.
...
Joidenkin ihon sävy on helppo määrittää vain yhdellä vilkaisulla ja jonkun ihonsävy voi olla vaikkapa selkeästi niin lämmin ja keltapohjainen, etteivät kylmät sävyt missään tapauksessa sovi hänelle. Joidenkin ihonsävyn määritys on haastavempaa, sillä iho ei välttämättä taita niin voimakkaasti punaiseen tai keltaiseen, jolloin henkilö voi olla melko kameleontti käyttämiensä värien kanssa, vaikka toisen sävyperheen värit hänelle vielä toista paremmin sopisivatkin.
...
Kasvojeni iho on vaalea ja iho punertaa hieman, mutta dekolteeta ja muuta kroppaa katsoessa huomaa ihon olevan kuitenkin keltapohjainen. Jos kuitenkin laitan liian vahvoja lämpimiä sävyjä, näyttää ihoni niiden rinnalla liian kylmältä ja ilmeestä tulee väsähtänyt. Sama pätee myös kylmiin sävyihin, eli voin käyttää kylmiä sävyjä, mutta liian kylmien käyttäminen saa ihoni näyttämään todella kellertävältä ja riitelemään meikkien sävyjen kanssa.

Ei voi oikeastaan sanoa, että joku väri sopisi vain joko kylmä- tai lämminsävyisille muttei lainkaan toisille. Kyse on nimittäin enemmän värien sävyistä. Lähes jokaisesta väristä löytyy sopiva versio niin kylmälle kuin lämpimällekin iholle. Jos siis olet kylmäihoinen ja haluat käyttää kultaa vaikkapa silmämeikissäsi, etsi sopivan kalpea kullansävy ja vältä niitä keltaisimpia ja kirkkaimpia. Tai jos olet lämminsävyinen ja pinkkiä on vain pakko saada, niin jätä se kylmin pinkki ja etsi omalle ihollesi sopiva versio."

---

Värianalyysihan perustuu nimenomaan sille oletukselle, että ihon sävy on joko-tai. Lainaan Nicehouse.fi:tä: "Beauty Colors:ssa oikeat sävyt määräytyvät ihon pohjasävyn mukaan, joka on joko kellertävä tai punertava. Kellertävän ihopohjan omaaville sopivat lämpimät sävyt, jotka jakautuvat kevään ja syksyn sävyihin. Punertavan ihopohjan omaaville sopivat puolestaan viileät talven ja kesän sävyt."

Virven postauksen tieto neutraalista ihon sävystä selitti täysin myös seuraavan tapahtuman: satuin kangaskauppaan, jossa opiskelijat tekivät värianalyysejä. Opiskelija oli epävarma siitä, kumpaan kategoriaan kuulun, kylmään vai lämpimään, ja pyysi vielä opettajankin siihen avuksi. Minulle sanottiin, että minulle käyvät lämpimät ja kylmät sävyt. Joten intuitioni on ollut tässä ihan oikeassa, kun olen kaivannut kylmiä sävyjä lämpimien rinnalle.

Eikö olekin niin, että sopiva kylmä sävy lämpimän rinnalla saa lämpimän sävyn hehkumaan? Jos lämpimän sävyn rinnalle laittaa vielä lämpöisemmän, ensimmäinen sävy näyttää valjummalta. Vastaavastihan vastaväritkin antavat voimaa toisilleen. Sama ilmiö näkyy mielestäni kullanpunertavan hevoseni kanssa: siniharmaa satulahuopa vaan näyttää älyttömän hyvältä.

Jotenkin siis tuntuu, että värianalyysiasiassa ei ole yksikäsitteistä totuutta. On niin monta monessa... sopiiko vaatteen väri ihon ja hiusten väriin, imarteleeko vaatteen leikkaus vartalon mittasuhteita, sopiiko pääntien malli pään muotoon - ja kun otetaan tähän soppaan vielä huomioon omat henkilökohtaiset mieltymykset, oma persoonallinen tyyli (esim. yhdistelmä punainen--musta ei välttämättä istu romanttisesta ja herkästä tyylistä pitävälle)... Joten tärkeintä lienee, että pukeutuu sellaisiin vaatteisiin missä viihtyy.

Ötököitä

Kivaa, kesä tulee! Otetaas jo vähän esimakua millaisia mönkiäisiä kesällä voi tulla vastaan. (Kaikki kuvat itse otettuja.)

Sarvikuonokas

Kirjaskorpioni

Jäärä

Punainen käpy

Tämän pipon lankana on ihana Utunan silkki-villa-lanka. Toimii virkattuna tosi hyvin! Ohje on Kauneimmat käsityöt -lehdestä, perusidea samaan silmukkaan virkatut pitkät pylväät, jotka muodostavat simpukkamaisen kuvion. Tätä kuviota olen ajatellut käyttää myös tulevissa projekteissa, se sopisi kaulahuiviin ja neulepaitaankin.

Alla vielä lähikuva kuviosta käännettynä työskentelysuuntaan: