Muna vai kana?

(Hei, otsikkohan sopii pääsiäisaikaan hyvin :)

Lasten lelut ovat inspiroivia:
Hello Kitty -magneettinuken osa

Oliko ensin materiaali vai idea? Välillä inspiraatio uuteen tekemiseen syntyy käytännön tarpeesta, ideasta, ja sitten vain materiaaleja hankkimaan. Välillä tulee pöyhittyä materiaalivarastoja ja jokin materiaali alkaa houkutella, siitä syntyy idea tekemiseen. Tai jos saan jotain kiinnostavaa materiaalia, idea saattaa syntyä heti.

Oikeastaan materiaaleja tuntuu olevan kolmenlaisia: saadut (esim. joku toinen siivoaa kangaspakkansa ja minä saan "jämät"), kauneutensa vuoksi ostetut (nämä ovat usein pitsejä ja lankoja, samoin kuin koruihin tulevia helmiä) ja sitten tiettyyn tarkoitukseen hankitut.

Whaat?

Tai oikeastaan käsitöitä on kolmenlaisia: tarvitsen jonkin esineen, ja päätän tehdä sen itse (joko siksi, että juuri haluamaani ei saa kaupasta, tai ihan vaan "because I can!"), ihana materiaali innostaa minut ideoimaan ja toteuttamaan, tai jokin toteutustapa kiinnostaa minua ja haluan kokeilla sitä.

Postikortti-tyynynpäällisten tapauksessa idea oli ensin - kaikki materiaalit hankin vain niitä varten. Samoin Tilda-tyynynpäälliset. Minun kohdallani on yleensä aika harvinaista, että asiat tapahtuvat tässä järjestyksessä. Taidan saada usein inspiraationi materiaalista. Tai sitten olen pihi tai kierrätysintoilija, tai ehkä vähän molempia.

Selitys edelliseen.

Tilkkutäkki oli todellinen vanhojen materiaalien hyödyntämistilaisuus. Ostin vain toiselle puolelle tulevan kankaan, kaikki tilkut olivat jotain vanhoja kankaansoiroja - uskomatonta sinänsä, että löysin niin monia toisiinsa sointuvia värejä ja vieläpä jokaista kangasta oli riittävästi. Samoin oli Feikki-Tilda -tyynynpäällisten kanssa: käytin niihin pelkästään vanhoja  kankaita, vain napit ostin erikseen niitä varten.

Kangaskoreja (osa 1, osa 2) olen ommellut saatuani niihin sopivaa materiaalia. Erityisesti kangaskoreissa käyttämäni huonekalukankaat (ks. myös Lisää tilkkua ja Tilkkutekniikka) olivat minusta inspiroivia. Ehkä juuri noissa töissä näkyy puhtaimmillaan se tekemisen ilo, ei valmiiksi saamisen tärkeys. Itse tekniikan opettelu oli jo tosi palkitsevaa ja mielenkiintoista.

... Mutta kumpi olikaan ensin, kun tein villaliiviä? Kyllä se taisi olla materiaali, kuten lankojen kanssa yleensäkin. Langan pehmeyteen tai väriin on helppo ihastua, sitten pitäisi keksiä mihin sitä haluaisi käyttää, jotta osaisi ostaa lankaa riittävästi. Yhden kerän hankkiminen on vähän pöljää, koska se ei riitä oikein mihinkään. Enempää on hölmöä ostaa, jos ei ole visiota. Eli lankojen kanssa "materiaali - idea" -syklin pitää edetä nopeasti.

Pääsiäisen pajunkissakoristeluita varten en ostanut mitään materiaaleja, vaan katsoin mitä kaapista löytyy. Samoin jouluompeluksiin (jotka esittelen lähempänä joulua, mutta viitataan tässä kohdassa vaikkapa luonnonsävyiseen tyynyynpäälliseen) valikoin teemaan sopivia kankaita, jotka minulla oli jo ennestään.

Uusin hankinta: mitähän tästä kehittelisi...

Rakastan pitsiä, pitsivarastoni onkin kasvanut melkoisiin mittoihin. Aina kun näen nätin nauhan tai pitsin, en malta olla ostamatta. Varastostani löytyykin sopiva pitsi useimpiin töihin. Ostan ihania pitsejä juuri sitä varten, että jossain vaiheessa ne kohtaavat ystävänsä. Esim. Sifonkihuiviin päätynyttä pitsiä mallailin jo jouluompeluksiin, mutta en ollut täysin tyytyväinen, se oli liian liukas ja lötkö. Onneksi säästin sen vielä odottamaan pariaan! Sifonkihuivissa se on parhaimmillaan.



Tähän postaukseen kaivelin sekalaisia valokuvia matkan varrelta. Samalla törmäsin myös tähän kuvaan :) ja sehän sopi tähän ajankohtaan hyvin. Nämä tiput eivät olleet pääsiäistipuja vaan yllätystipuja lokakuulta 2005.