Lapsuuden värimaailmat

Pohdiskelin joskus lastenhuoneiden ja vaatteiden ja tarvikkeiden värimaailmaa. Karkeasti katsottuna niitä näyttäisi löytyvän kolmea erilaista: herkkää, leikkimielistä ja perinteistä. Herkkä väripaletti sisältää pastelleja ja vaaleita sävyjä, kuten hiekkaa, vaaleanpunaista ja vaaleansinistä. Leikkimielisiin väreihin kuuluvat neonvärit ja muut kirkkaat värit, kuten turkoosi, limen- ja ruohonvihreä, sitruunankeltainen, pinkki ja oranssi. Perinteiset värit puolestaan ovat niitä sekoittamattomia perusvärejä, kuten keskisininen, peruspunainen, keltainen ja vihreä.

Herkkyyttä

Leikkimielisyyttä

Perinteitä

Kun olen nyt tarkkaillut lapsille suunnattuja tavaroita, nämä teemat tuntuvat tosiaan toistuvan. Olen myös pohtinut, millaisia arvoja ja ajatelmia näihin värimaailmoihin liittyy. Itse asiassa ne houkuttelivat minua katselemaan asioita vastakohtien kautta: miten nuo värimaailmoihin liittyvät ajatukset voivat mennä överiksi.

Herkkä värimaailma korostaa lapsuuden lyhyyttä ja ehkäpä siinä on ripaus vanhemman kaipuuta omaan lapsuuteensa. Toivottavasti mielikuva "täydellisestä lapsuudesta" ei kuitenkaan ole pelkkä kiiltokuva, joka ei saisi mennä rikki. Lapsuuteen kuuluu se, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä ja valmiiksi aseteltua - pitää jäädä tilaa mielikuvitukselle ja improvisaatiolle. Lapsen ei tarvitse toteuttaa vanhemman mielikuvaa siitä, millaista lapsuuden pitäisi olla.

Leikkimielinen värimaailma korostaa sitä, että leikki on lapsen työtä. Värimaailma on kyllä houkutteleva ja karkkimainen. Toivottavasti se ei kuitenkaan viesti siitä, että aina pitäisi jaksaa olla reipas ja aktiivinen, tai että lasten kuuluukin riehua ja sotkea. Jo pieni lapsi osaa laittaa tavarat paikoilleen, oman kroppansa rajoja voi kokeilla koheltamatta. Myös ujous voi olla voimavara. Pysähtyminen ja asioiden tutkiminen voi myös olla kiinnostavaa - kun aikuinen ihmettelee ilmiöitä lapsen kanssa, se on itsellekin uuden oivaltamista.

Perinteinen värimaailma liittyy usein perinteisiin leluihin, kuten puuleluihin ja palapeleihin. Vuosikymmenestä toiseen tietyt elementit lapsuudessa toistuvat aina uudelleen - se on toisaalta meille aikuisille lohdullista: vaikka vanhenemme, tietyt asiat pysyvät. Toisaalta toivottavasti annamme myös tilaa lapsillemme niissä asioissa, joita meidän lapsuudessamme ei vielä ollut. Kärjistetysti tämän päivän lapset oppivat kirjoittamaan kännykällä, eivät kynällä. Meidän lapsemme ovat aina eläneet tämän tekniikan kanssa, ja mitä onkaan vielä tulossa. Toivon todella, että osaan opettaa lapselleni myös medialukutaitoa ja netikettiä.

- ... nämä kaikki ajatukset lähtivät liikkeelle pelkistä väreistä?! Huh. Jos kuva voi kertoa tuhat sanaa, niin ehkä väritkin.