Teehetki

Pannumyssyt Novitan Puro-langasta, yksi kerä riitti muistaakseni ainakin pienempään (ruskeasävyinen) - hyvä keino hukata jämälangat, joita on jäänyt vain yksi kerä eikä niistä saa tehtyä oikein enää mitään muuta. Huopuva villalanka on pannumyssynä siksikin kiva, että huopuminen vain parantaa myssyä.(Yök miten ylivalottuneet kuvat.)

Men in black

Keskiviikkona aamulla radiossa kuuntelin ohjelmaa, jossa moitittiin suomalaista talvipukeutumista hautajaisvaatetukseksi. Joku kuulija sitten tarjosi selitykseksi sitä, että vaatekauppojen valikoimassa on paljon mustia talvitakkeja, ja erikoisempia värejä on harvemmassa. Se on kyllä totta. Minulla usein vaatteiden ostaminen tyssää siihen, että "ai tätä ei ole tarjolla kuin mustana".

Minä kartan mustaa viimeiseen asti, ja puen sitä päälleni hyvin hyvin harvoissa yksittäistapauksissa. Silloin mustassa vaatekappaleessa on jokin juju, joka ei olisi sama muun värisessä vaatteessa. Esim. musta nahkatakki vain on tyylikäs! Fiilis ei ole lainkaan sama missään muussa värissä. Minulla on myös perintönä saatu musta villakangastakki, jossa on karvakaulus. Punaisena tai beigenä takki ei näyttäisi lainkaan samalta: eleettömän tyylikäs, mutta ei lainkaan ylellisyyttä tai tyylikkyttä alleviivaava. Musta pitsikin on ihan oma juttunsa. Totean siis vain, että jotkut harvat asiat ovat parhaita mustana.

Johnny Cash ja Timo Rautiainen ovat molemmat ansiokkaasti esitelleet lauluissaan mustaan pukeutumisen filosofiaa. Toisaalta minusta on hieman hassua, miksi mustaan pukeutuvien pitäisi selitellä valintaansa? Eihän kirkkaisiin väreihin pukeutuvakaan selittele.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että maailma ei olisi yhtään sen parempi paikka, vaikka pukeutuisinkin mustaan ja kantaisin kaikkia maailman epäoikeudenmukaisuuksia harteillani. Iloisiin väreihin pukeutuminen ei mielestäni tarkoita sitä, että ei välittäisi epäkohdista. Vain teoilla maailma muuttuu, ei pukeutumisella. Toki vaatetuksella voi ottaa kantaa - ja jos se saa muut ihmiset ajattelemaan asiaa, niin hyvä. Näinpä nuo musiikkikappaleet saivat minutkin asiaa pohtimaan!

Välillä suorastaan hämmästelen, kuinka jotkut voivatkin näyttää tyylikkäiltä mustaan ja harmaaseen pukeutuessaan, kunhan vaatteissa on hyvä leikkaus. Itse kavahdan ajatusta, olla vapaaehtoisesti "väritön". Minulle ei ilmeisesti pelkkä hyvä räätälintyö riitä, minä tarvitsen väriä ympärilleni. Onko se niin, että ilman värikkäitä vaatteita olisin hajuton ja mauton, pelkkä persoonani ei riittäisi mihinkään? Vai onko sittenkin niin, että kyse on persoonan ilmaisusta nimenomaan väreillä, kokisin etten ole oma itseni ilman värien käyttöä. Olen pohtinut paljon sitä, miksi suhteeni mustaan väriin on niin ehdoton. Ehkä se on vain sitä, että pidän väreistä niiiiin paljon enemmän.

Aamulla rupesin laskeskelemaan, minkä värisiä talvitakkeja minulla on: turkoosia, vaaleanpunaista, ruskeaa, harmaata, punaista. Kyllä niitä värikkäitäkin talvivaatteita on mahdollista löytää.

Historian siipien havinaa

Nämä säärystimet ovat jostain lukioajoilta, joten aika kauan on tullut tehtyä käsitöitä. Aikoinaan tein tosi paljon säärystimiä, tosin kaikkia en aio esitellä blogissa... Säärystimien jälkeen olivat vuorossa kaulahuivit, sitten oli pipokausi, sitten villasukat. Todennäköisesti ryhdyn kohta tekemään tumppuja lapselle.

Sinisävyiset raidalliset:

Metsänvihreät:

Molemmissa säärystimissä on ylä- ja alareunassa kuminauha, jotta reunat pysyvät ryhdissä. Näin säärystimet saa napakasti kenkien päälle niin, että nilkoille ei puhalla kylmää ilmaa.

Nytpä syksyn hiljaiselon jälkeen yritän vähän ryhdistäytyä ja päivittää blogia useammin. Olkoon se uudenvuoden lupaus! Seuratkoon tämän säärystinpostauksen jälkeen sarja tekemiäni kaulahuiveja talvisäiden kunniaksi. Ja sitten vaikka mainitsemiani pipoja ja villasukkia, kunhan vaan saan kunnon kuvat otettua. Tuntuu, että minulla blogin pitäminen kulminoituu noiden kunnollisten kuvien ottamisen vaikeuteen. Mutta enpä valita siitä enempää :) Aurinkoisia kevättalven päiviä!

Tähtiä ja lumihiutaleita

Voi voi, jouluaiheisia postauksia olisi ollut vielä vaikka kuinka! Taitaa jäädä ensi jouluun, kun Nuutinpäiväkin meni jo. Minusta joulu saisi jatkua koko talven :) Nämä kyllä sopivat tammikuuhunkin: virkattuja tähtiä ja lumihiutaleita. Kivan tiiviin pinnan saa huovuttamalla. Vinkki huovutukseen: harsi muutamalla pistolla pesupussin sisään, niin sakarat eivät huovu kiinni vääriin kohtiin.

Tässä vielä ohjeet: virkkaa tähti ja virkkaa lumihiutale.

Joulutyyny

Jouluisesta kankaasta ommeltu tyyny viime talvelta. Napit ovat samanlaiset kuin vaaleassa tyynyssä, jonka olen esitellyt aikaisemmin.

Lisää joulukoristeita

Pahoittelut surkeista kuvista. Parempi sekin kuitenkin kuin täydellinen blogihiljaisuus. Olen nostanut henkistä rimaa kuvien laadun suhteen - se, mikä riitti vielä viime keväänä ei ole mielestäni enää lainkaan kelvollista. Talvella valoa vaan on niin kovin vähän, että sopivat tilaisuudet kuvaamiselle ovat kovin harvassa... Nämä punaiset sydämet olen kuvannut viime kevättalvella ennen joulukoristeiden pois purkamista (ja siis ennen blogin aloittamista).

Jatketaan siis sydänkoristeiden sarjaa, tällä kertaa joustavasta kankaasta ommeltuja koristeita. Suunnitelmissa olisi ommella lisää tällaisia hyödyntäen esim. rikkinäisiä mutta kauniin värisiä lastenvaatteita. Tässä on muuten käytetty aiemmin mainittua kirkasta siimaa ripustamiseen.

Joulukoristeita

Jatketaan samaa linjaa pellavasydänten kanssa: tässä joitakin viime jouluna ompelemiani koristeita. Kankaat on saatu tuttavilta. Ruudullisen sydämen ripustuslenkistä voisi mainita, että se on kiinnitetty isolla parsinneulalla valmiiseen työhön. Muut ripustuslenkit on kiinnitetty jo ompeluvaiheessa. Myös väritöntä siimaa kannattaa kokeilla ripustuslenkkinä.