Jämälangat hyötykäyttöön

Pyöriikö nurkissasi monia yksinäisiä lankakeriä, jotka eivät enää riitä kokonaiseen työhön? Minulla ainakin on. Törmäsin kirjakaupassa muutamaan ihanaan kirjaan, jossa esitellään pieniä virkkaus- ja neulontatöitä.

Kuviokirjan ohjeen mukaan neuloin tällaiset lehdet:

Neulotuista lehdistä voisi tehdä vaikka kaulahuivin.

EDIT. Neulotuissa lehdissähän on käytetty samaa tekniikkaa kuin Domino-postauksen ohjeessa, eli keskimmäiset kolme silmukkaa neulotaan yhteen nostamalla kaksi silmukkaa neulomatta, neulotaan kolmas silmukka ja nostetaan kaksi silmukkaan sen yli. Sitten seuraavan kierroksen alussa ja lopussa tehdään lisäykset, yksi silmukka molempiin päihin lisää ja näin silmukkamäärä pysyy samana. Lehtiä tehdessä lisäysten teko lopetetaan viidennen "lehtiruodin" jälkeen ja näin saadaan lehti kapenemaan.

Lehtiä neuloessani mietin myös, että kylläpä villasta saa monen tuntuista lankaa... Nuo lehtiin käyttämäni langat ovat ihan eri tuntuisia käteen: vaaleanvihreä Puro on pehmeää ja höttöistä (ja sen saa katkaistua käsin kun työ on valmis), ja tummempi 7 Veljestä on selvästi karkeampaa ja jämäkämpää.

Tässä vielä joitakin maistiaisia kirjojen sisällöstä:

Liljat

Nää on aivan ihania.

Punahattuinen

Laitetaas välillä kukkakuvia kehiin. Punahatut ja liljat kukkivat nyt.

Domino

Löysin Novitan sivulla seikkaillessani kiinnostavan neuletekniikan. Tätä on pakko kokeilla!

Domino-tekniikka

Kuva Novitan sivuilta.

Bambua osa 2

Bambulangasta virkattu tiskirätti hieman eri muodossa. Malli on ihan omasta päästä kerros kerrokselta kehitetty (myönnän, purkaakin piti välillä) rajoittavana tekijänä lankakerän pituus. Ostin alennuksesta yhden kerän Novitan Pirtelö-sesonkilankaa (ihanan kevyttä lankaa muuten), joka on bambu-polyamidisekoitetta, ja neulottuani tiskirätin käytin loput langat tähän pyöreään malliin.

Sytykkeen näihin bambukokeiluihin sain Anian blogista. Ania on neulonut kivoja shakkiruutuisia tiskirättejä, kokeilin shakkiruutuja myös mutta ne eivät mielestäni sopineet tällaiseen kirjavaan lankaan niin hyvin kuin yksiväriseen, jossa kuvio pääsee paremmin oikeuksiinsa.

Bambua osa 1

Bambu on nyt jotenkin trendikäs materiaali. Pitihän sitä kokeilla itsekin :) Aloitin hyvin helposta 1 nurin - 1 oikein neuloksesta ja tein tiskirätin. Käyttökokemuksia: märän tiskipöydän kuivaamiseen tämä ei ihan toiminut, mutta kostutettuna sillä lähti tosi nätisti ilman hinkkaamista tahrat keittiön kaapinovista.

Seuraavassa osassa hieman luovempi tuotos.

Lomaminä

Olipa rentouttava loma! Nyt yritän jatkaa samaa rentoa elämänasennetta myös työn parissa.

Mitä sitten tein lomalla? Laiskottelin lukemalla lehtiä ja loikoilemalla terassilla lapsen polskiessa kahluualtaassa. Tein vähän koruja, kuopsuttelin kukkamaata, vietin aikaa perheen ja ystävien kanssa kotipihassa, uimarannalla, Puuhamaassa, ja tietenkin olin myös joka päivä tallilla. Innostuin myös mallailemaan vaatteita uudella tavalla ja yhdistelemään värejä ennakkoluulottomammin kuin ennen. Esimerkiksi sahraminkeltainen - ruskea - yhdistelmään uskaltauduin lisäämään turkoosia sekä korostusvärinä oranssia.  Samoin kokeilin yhdistää oranssia korostusväriä turkoosi - valkoinen - komboon. Olen myös kokeillut pitkästä aikaa isoja korvakoruja ja joskus jättänyt pois jopa niinkin olennaisen asusteen kuin kaulakorun! Lisäksi olen kokeillut käyttää kaulakorun sijasta huivia.

Lomalla tunsin olevani minä, ja sopivasti uudistuneena. Sain tehdä juuri niitä asioita kuin halusin, ja uskalsin myös kokeilla jotakin uutta.

Kuten yllä luetelluista tekemisistä voi päätellä, en juurikaan avannut tietokonetta lomalla. Kun tulin takaisin töihin, niin olen taas vilkuillut suosikkiblogieni suuntaan. Onpa kiva, kun joku on päivittänyt blogiaan myös kesällä! Blogeissa parasta on visuaalisuus. Jotkut bloggaajat osaavat täyttää verkkokalvoni täydellisillä, ihanilla kuvilla. Olisi kiva osata sama, mutta olen siihen liian laiska. En jaksa käsitellä kuvia, en jaksa kuvata, en jaksa istua joka ilta tietokoneen ääressä bloggaamassa. Nautin visuaalisuudesta, mutta en osaa luoda omaa vahvaa visuaalista maailmaa blogiini.

Ja sitten on niitä bloggaajia jotka ovat ihan uskomattomia verbaaliakrobaatteja, ja joiden tekstejä lukee ihan kippurassa. Esim. Nelliinan Vaatehuoneen Route66-matkakuvaus oli aivan hulvatonta luettavaa. En itse kykene siihenkään, vaan oma ulosantini on toteavaa ja hieman töksähtävää. Mutta se ei haittaa. Onkin aika vapauttava tunne, kun voi todeta, että tykkään jonkun ihmisen vaatetyylistä, kirjoitustyylistä, taidosta luoda kuviin tunnelmia - ja todeta, että tosi jees, mutta ei silti minun juttuni, minun ei tarvitse olla samanlainen. Sitä on mielestäni aikuistuminen: löytää oman tiensä ja hyväksyy myös muut polut. Aikuistumista on myös se, että asiat eivät olekaan mustavalkoisia, sietää epätäydellisyyttä paremmin.

Minua keskeneräisyys suorastaan kiehtoo - se antaa mahdollisuuden lähteä moneen suuntaan. Minun blogini taitaa olla enemmän ideapäiväkirja. En toteuta puoliakaan ideoista, joita pyörittelen, mutta se pyörittely ja innostuminen ideasta on mielestäni ihan parhautta.

Mokkavyön tuunausta

Vähän tylsähkö mokkavyö sai uuden ilmeen turkooseista kivistä, joita varten tein lisää reikiä vyön keskelle ja kiinnitin kivet vyöhön siimalla. Kannattaa huomioida, että kivet tuovat vyölle hieman lisää painoa.

Kuvassa näkyy myös rannekoru, jollaisesta kivet ovat peräisin. Ostin kaksi rannekorua: toisen aion säilyttää alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan ja toisen tosiaan hajotin osiksi vyötä varten.

Nopea raportti

Myönnän, kaivoin eilen villalangat esiin. Syksy saa siis tulla :)

Kesäkukat

Tähtisilmät. Jossakin kamera-aiheisessa artikkelissa valiteltiin, että violettien kukkien kuvaaminen on vaikeaa, koska värit jäävät helposti haaleiksi - ja se on kyllä ihan totta. Kuvasin aika monta ruutua näitä kukkia ja vasta manuaaliasetuksilla sain valotuksen edes sinne päin. Kaipa näitä kuvia vain täytyisi jälkikäsitellä ja säätää siellä värit kohdilleen, mutta olen tosi laiska käsittelemään kuvia jälkikäteen.

Tähtisilmä on mielestäni kaunis kukka ja se on viihtynyt hyvin meidän aurinkoisella kuistilla. Kuvissa vilahtavat isohkot betoniruukut on maalattu samalla värisävyllä kuin talokin. Koska tallessa oli talon maalaamiseen käytetyn värin koodi, sain sävytettyä täsmälleen saman värisen betonimaalin rautakaupassa.

Pellavanarua ja keramiikkaa

Tässä kesällä 2013 tekemäni vyö, tekniikkana on käytetty tunisialaista virkkausta kuten aiemmassakin hyvin saman tyylisessä vyössä. Lisäsin tähän vyöhön kuution muotoisia keramiikkahelmiä, jotka pujotin pellavanaruun ennen virkkaamisen aloittamista ja poimin niitä mukaan viiden kerroksen välein. Helmet poimin mukaan vuoroin kerroksen alkuun, vuoroin kerroksen loppuun. Joka kerroksessa on vain kaksi silmukkaa. Tunisialaisella virkkauksella saa mielestäni kivaa jälkeä. Siinä joka toisella kierroksella poimitaan silmukat virkkuukoukulle ja joka toisella ne virkataan - näistä kahdesta vaiheesta muodostuu yksi kerros neulosta, joka muistuttaa puikoilla neulottua pintaa. Se on eräänlainen neulomisen ja virkkaamisen sekamuoto. Työtä ei tarvitse välillä kääntää kuten neulottaessa, eikä etukäteen tarvitse tietää miten pitkän vyön aikoo tehdä.

Vastavaloon

Käpyprojekti

Mitä valkoisella spraymaalilla saakaan aikaan! Maalasin viikonloppuna isoja käpyjä ulkona ensin valkoisella maalilla ja sen jälkeen suihkautin vielä aivan aavistuksen kullan- ja hopeanväristä maalia pintaan. Aika talvisia nämä ovat, mutta pitäähän ne hetikohta esitellä valmistuttuaan.

Kaunotar ja hirviö

Ei ötökkäkammoisille... Bongasin tulppaaneista kirkkaankeltaisen hämähäkin usempanakin päivänä.

Värianalyysi voi olla väärässä

Värianalyysi taisi olla muodissa joskus 80-90 -luvuilla. En ole koskaan käynyt värianalyysissä, mutta olen kyllä tutustunut teoriaan. Siinä ihmiset jaetaan neljään ryhmään ihon, silmien ja hiusten värin mukaan: kevät, kesä, syksy ja talvi -tyyppeihin. Kevät ja syksy ovat sävyiltään lämpimiä, kesä ja talvi viileitä. Tarkemmassa muunnoksessa nämä neljä tyyppiä on vielä jaettu tarkempiin ryhmiin.

Tätä postausta varten googlailin vähän lisää ja minulle selvisi, että värianalyysi on alunperin lähtöisin Ittenin väriteoriasta. Värianalyysi-teoria kuulostaa periaatteessa järkevältä, mutta minua on häirinnyt värianalyysissa eräs asia.

 Olen kuvitellut olevani syksy-tyyppiä, koska ihoni sävy on mielestäni enemmän lämmin kuin kylmä ja kultakorut sopivat minulle paremmin kuin hopeiset. Verisuonet kuultavat vihertävinä, mutta toisaalta ihossa on kauttaaltaan paljon punakkuutta. Minulla on pisamia ja punapigmenttiä hiuksissa ja kulmakarvoissa, en ole kuitenkaan selkeästi punapää vaan sellainen "maantienharmaa kullanpunertavalla hohteella". Palan erittäin helposti, enkä juurikaan rusketu. Nämä viittaisivat syksy-tyyppiin, sillä kevät-tyyppi ruskettuu, eikä hiusteni sävy ole keväinen vaalea. Mutta jotain kummaa tässä silti on. Silmäni kuitenkin ovat kylmän vaaleansiniset, harmahtavat - eivät vihertävät tai ruskeat, kuten syksy-tyypillä "kuuluisi" olla.

Olen kyllä viihtynyt hyvin syksyn värikylläisessä ja murretussa väripaletissa. Mutta välillä lämpimissä väreissä tulee tunkkainen olo, ja kaipaan jotain kylmää sävyä raikastamaan. Oliivinvihreän tai ruosteenpunaisen rinnalle kaipaan kylmää tummanruskeaa tai harmahtavaa beigeä. Harmaalla taitettu vaaleansininen tuntuu myös sopivan minulle hyvin. Välttelin pitkään vaaleanpunaista, kun se ei kuulemma syksylle sovi. Ensimmäinen vaaleanpunainen kokeiluni oli malvanvärinen neuletakki, siis hieman harmaaseen taittava vaaleanpunainen, ja mielestäni väri sopi minulle mainiosti. Samoin meikkaaja joskus sanoi minulle, että kanervan sävyt sopivat minulle hyvin luomiväriksi, koska ne korostavat silmieni väriä.

Sitruunankeltaisesta voin heti sanoa, että se ei käy - olen kokeillut. Sinapinkeltainen sopii tai ei sovi riippuen siitä, miten lämpimään sävyyn sen yhdistän, liian lämpimästä yhdistelmästä tulee juuri sellainen tunkkainen vaikutelma, ja siksi olenkin aika varovainen käyttämään sinapinkeltaista. Välillä myös tuntuu, että on vaikeaa erottaa persoonallisia värimieltymyksiä siitä, mikä väri minulle oikeasti sopii ja mikä ei.

Ostolakossa-blogin muutaman vuoden takainen Ihon sävyn määritys -postaus sai minut tajuamaan, minkä takia minun on ollut vaikea määritellä itseäni värianalyysin nelikenttään.

"Etkö vieläkään keksinyt, kumpaan jengiin kuulut? Voi olla, että kuulut niin sanottuihin neutraaleihin. Neutraali ei tarkoita sitä, etteikö ihosi olisi joko puna- tai keltapohjainen, mitä se aivan varmasti on. Joidenkin ihmisten iho vaan on niin vähän kumpaankaan suuntaan taittava, että he voivat näyttää sekä hyviltä kylmissä sävyissä että upeilta lämpimissä sävyissä tai toisin päin.
...
Joidenkin ihon sävy on helppo määrittää vain yhdellä vilkaisulla ja jonkun ihonsävy voi olla vaikkapa selkeästi niin lämmin ja keltapohjainen, etteivät kylmät sävyt missään tapauksessa sovi hänelle. Joidenkin ihonsävyn määritys on haastavempaa, sillä iho ei välttämättä taita niin voimakkaasti punaiseen tai keltaiseen, jolloin henkilö voi olla melko kameleontti käyttämiensä värien kanssa, vaikka toisen sävyperheen värit hänelle vielä toista paremmin sopisivatkin.
...
Kasvojeni iho on vaalea ja iho punertaa hieman, mutta dekolteeta ja muuta kroppaa katsoessa huomaa ihon olevan kuitenkin keltapohjainen. Jos kuitenkin laitan liian vahvoja lämpimiä sävyjä, näyttää ihoni niiden rinnalla liian kylmältä ja ilmeestä tulee väsähtänyt. Sama pätee myös kylmiin sävyihin, eli voin käyttää kylmiä sävyjä, mutta liian kylmien käyttäminen saa ihoni näyttämään todella kellertävältä ja riitelemään meikkien sävyjen kanssa.

Ei voi oikeastaan sanoa, että joku väri sopisi vain joko kylmä- tai lämminsävyisille muttei lainkaan toisille. Kyse on nimittäin enemmän värien sävyistä. Lähes jokaisesta väristä löytyy sopiva versio niin kylmälle kuin lämpimällekin iholle. Jos siis olet kylmäihoinen ja haluat käyttää kultaa vaikkapa silmämeikissäsi, etsi sopivan kalpea kullansävy ja vältä niitä keltaisimpia ja kirkkaimpia. Tai jos olet lämminsävyinen ja pinkkiä on vain pakko saada, niin jätä se kylmin pinkki ja etsi omalle ihollesi sopiva versio."

---

Värianalyysihan perustuu nimenomaan sille oletukselle, että ihon sävy on joko-tai. Lainaan Nicehouse.fi:tä: "Beauty Colors:ssa oikeat sävyt määräytyvät ihon pohjasävyn mukaan, joka on joko kellertävä tai punertava. Kellertävän ihopohjan omaaville sopivat lämpimät sävyt, jotka jakautuvat kevään ja syksyn sävyihin. Punertavan ihopohjan omaaville sopivat puolestaan viileät talven ja kesän sävyt."

Virven postauksen tieto neutraalista ihon sävystä selitti täysin myös seuraavan tapahtuman: satuin kangaskauppaan, jossa opiskelijat tekivät värianalyysejä. Opiskelija oli epävarma siitä, kumpaan kategoriaan kuulun, kylmään vai lämpimään, ja pyysi vielä opettajankin siihen avuksi. Minulle sanottiin, että minulle käyvät lämpimät ja kylmät sävyt. Joten intuitioni on ollut tässä ihan oikeassa, kun olen kaivannut kylmiä sävyjä lämpimien rinnalle.

Eikö olekin niin, että sopiva kylmä sävy lämpimän rinnalla saa lämpimän sävyn hehkumaan? Jos lämpimän sävyn rinnalle laittaa vielä lämpöisemmän, ensimmäinen sävy näyttää valjummalta. Vastaavastihan vastaväritkin antavat voimaa toisilleen. Sama ilmiö näkyy mielestäni kullanpunertavan hevoseni kanssa: siniharmaa satulahuopa vaan näyttää älyttömän hyvältä.

Jotenkin siis tuntuu, että värianalyysiasiassa ei ole yksikäsitteistä totuutta. On niin monta monessa... sopiiko vaatteen väri ihon ja hiusten väriin, imarteleeko vaatteen leikkaus vartalon mittasuhteita, sopiiko pääntien malli pään muotoon - ja kun otetaan tähän soppaan vielä huomioon omat henkilökohtaiset mieltymykset, oma persoonallinen tyyli (esim. yhdistelmä punainen--musta ei välttämättä istu romanttisesta ja herkästä tyylistä pitävälle)... Joten tärkeintä lienee, että pukeutuu sellaisiin vaatteisiin missä viihtyy.

Ötököitä

Kivaa, kesä tulee! Otetaas jo vähän esimakua millaisia mönkiäisiä kesällä voi tulla vastaan. (Kaikki kuvat itse otettuja.)

Sarvikuonokas

Kirjaskorpioni

Jäärä

Punainen käpy

Tämän pipon lankana on ihana Utunan silkki-villa-lanka. Toimii virkattuna tosi hyvin! Ohje on Kauneimmat käsityöt -lehdestä, perusidea samaan silmukkaan virkatut pitkät pylväät, jotka muodostavat simpukkamaisen kuvion. Tätä kuviota olen ajatellut käyttää myös tulevissa projekteissa, se sopisi kaulahuiviin ja neulepaitaankin.

Alla vielä lähikuva kuviosta käännettynä työskentelysuuntaan:

Kevätriemua

Tämän korun idea lähti vihreistä puuhelmistä. Minulla oli lisäksi puunvärisiä, valkoisia sekä punaisia, oransseja ja keltaisia eri kokoisia puuhelmiä valmiina, joten lähdin mallailemaan eri yhdistelmiä. Ensin hylkäsin punasävyiset puuhelmet, koska ne olivat niin pieniä. Luonnonsävyt pelasivat hyvin yhteen, joten lähdin pujottamaan niitä puuvillanauhaan.

Aikaisemmat puukorut olen pujottanut kuminauhaan, mutta tällä kertaa halusin korusta vieläkin lyhyemmän. Minulla on selvästi mieltymys koruihin, jotka ulottuvat vain solisluun harjanteen korkeudelle. Koska koru on kevyehkö, siihen passasi oikein hyvin keveämpää mallia oleva magneettilukko, joita on muuten hankala hukata mihinkään (kuten valittelin Ruusutarha-postauksessa). Tällainen kevään riemua henkivä koru siitä sitten tuli.

Makrameekirja

Hypelläänpäs väriteemasta taas korujen maailmaan.Viime keväänä kirjoittelin kuinka makrameetöiden tekeminen kiinnostaa kovasti (viime kevään postaus).Sitten törmäsin tällaiseen kirjaan, ja pakkohan se oli ostaa. Sitten kävi tie Sinelliin ja ostin muutamia helmiä ja nauhoja.

Olen kierrellyt tätä kirjaa kuin kissa kuumaa puuroa, selaillut ja ihastellut, en ole osannut päättää mistä aloittaisin. Olen kokeillut monia solmuja erilaisilla materiaaleilla (nahkaa, jämäkkää puuvillanarua, mokkanauhaa, sisalnarua) ja purkanut ne, en ole osannut aloittaa mitään "oikeesti". Eilen taas näpertelin solmuja. Ei se mitään, vaikka valmista ei tule, koska tässä hommassa mieli lepää. Olen täynnä inspiraatiota ja innostusta, se into nyt vain leviää joka suuntaan :)

Odottelen vielä sitä kuningasideaa, jota sitten lähden toteuttamaan koko sydämellä. Yhden tosi simppelin korun kyllä väkästelin innostuksissani (tosin ilman solmuja), siitä oma postaus myöhemmin, kunhan ehdin kuvaamaan.

Vastavärit

Kokosin hieman valokuvia teemalla vastavärejä luonnossa. Keltainen-violetti, vihreä-punainen, oranssi-sininen. Kuvissa esiintyvät kukat ja kasvit ovat hullukaali, mustasilmäsusanna, happomarja, punapellava ja unikko.