Tylsät turkoosit taisivat löytää sydänystävän! Tähän koruun siis yhdistin noita marmorikuvioisia muovihelmiä, turkooseja rouheapintaisia muovihelmiä ja sileitä turkooseja lasihelmiä. Toimii. Kävin ostamassa marmorikuvioisia helmiä vielä lisää, jotta ne riittävät toiseenkin koruun.
Esittelen muut yhdistelmät omissa postauksissaan, jotta saadaan kunnon kesäfiilistelyt...
Vielä yllä olevasta korusta: valmiissa korussa toistuu sarja: marmorihelmi - kirkas turkoosi - rouhea turkoosi. (Vertaa myös edellinen postaus Äidille ja tyttärelle, jossa oli puhetta sarjoista). Mietin onko tämä koru vähän tylsä... Pitäisiköhän sekaan lisätä vielä eri kokoisia vaaleansinisiä helmiä rikkomaan sarjaa? Kaukaa katsottuna nuo marmorihelmet saattavat hyppiä silmille tasaisin välimatkoin toistuessaan. Purkuun menee siis... Mieheni on aina ihan kauhuissaan, kun puran esim. neuletyötä - siksi teen homman nykyään piilossa. Mutta miksi jatkaa, jos työn laatu ei miellytä? Purkaminen ja uudelleen tekeminen on vähäinen vaiva siitä, että on valmiiseen työhön tyytyväinen.
Käsitöissä kiteytyy kyllä hienosti sellainen yleinen elämänoppi: jokainen pieni silmukka on tärkeä osa isompaa kokonaisuutta, ja että virheitä ei tarvitse pelätä, sen kun purkaa ja tekee uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti