Keskiviikkona aamulla radiossa kuuntelin ohjelmaa, jossa moitittiin suomalaista talvipukeutumista hautajaisvaatetukseksi. Joku kuulija sitten tarjosi selitykseksi sitä, että vaatekauppojen valikoimassa on paljon mustia talvitakkeja, ja erikoisempia värejä on harvemmassa. Se on kyllä totta. Minulla usein vaatteiden ostaminen tyssää siihen, että "ai tätä ei ole tarjolla kuin mustana".
Minä kartan mustaa viimeiseen asti, ja puen sitä päälleni hyvin hyvin harvoissa yksittäistapauksissa. Silloin mustassa vaatekappaleessa on jokin juju, joka ei olisi sama muun värisessä vaatteessa. Esim. musta nahkatakki vain on tyylikäs! Fiilis ei ole lainkaan sama missään muussa värissä. Minulla on myös perintönä saatu musta villakangastakki, jossa on karvakaulus. Punaisena tai beigenä takki ei näyttäisi lainkaan samalta: eleettömän tyylikäs, mutta ei lainkaan ylellisyyttä tai tyylikkyttä alleviivaava. Musta pitsikin on ihan oma juttunsa. Totean siis vain, että jotkut harvat asiat ovat parhaita mustana.
Johnny Cash ja Timo Rautiainen ovat molemmat ansiokkaasti esitelleet
lauluissaan mustaan pukeutumisen filosofiaa. Toisaalta minusta on hieman hassua, miksi
mustaan pukeutuvien pitäisi selitellä valintaansa? Eihän kirkkaisiin väreihin pukeutuvakaan selittele.
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että maailma ei olisi yhtään sen parempi paikka, vaikka pukeutuisinkin mustaan ja kantaisin kaikkia maailman epäoikeudenmukaisuuksia harteillani. Iloisiin väreihin pukeutuminen ei mielestäni tarkoita sitä, että ei välittäisi epäkohdista. Vain teoilla maailma muuttuu, ei pukeutumisella. Toki vaatetuksella voi ottaa kantaa - ja jos se saa muut ihmiset ajattelemaan asiaa, niin hyvä. Näinpä nuo musiikkikappaleet saivat minutkin asiaa pohtimaan!
Välillä suorastaan hämmästelen, kuinka jotkut voivatkin näyttää tyylikkäiltä mustaan ja harmaaseen pukeutuessaan, kunhan vaatteissa on hyvä leikkaus. Itse kavahdan ajatusta, olla vapaaehtoisesti "väritön". Minulle ei ilmeisesti pelkkä hyvä räätälintyö riitä, minä tarvitsen väriä ympärilleni. Onko se niin, että ilman värikkäitä vaatteita olisin hajuton ja mauton, pelkkä persoonani ei riittäisi mihinkään? Vai onko sittenkin niin, että kyse on persoonan ilmaisusta nimenomaan väreillä, kokisin etten ole oma itseni ilman värien käyttöä. Olen pohtinut paljon sitä, miksi suhteeni mustaan väriin on niin ehdoton. Ehkä se on vain sitä, että pidän väreistä niiiiin paljon enemmän.
Aamulla rupesin laskeskelemaan, minkä värisiä talvitakkeja minulla on: turkoosia, vaaleanpunaista, ruskeaa, harmaata, punaista. Kyllä niitä värikkäitäkin talvivaatteita on mahdollista löytää.
